Eesti-soome sõnaraamat

Käyttäjälle/Kasutajale

Päring:

Leitud 1 artikkel

kõva
M
1 ‹adj› (materjali, asjade jm kohta:) koostiselt tihe, survele vastupidav
Vastand pehme
kova, luja
▪ graniit on kõva kivi graniitti on kovaa kiveä
▪ kõvade kaantega raamat kovakantinen kirja
▪ hiina traditsiooni järgi peab voodi olema kõva kiinalaisen perinteen mukaan vuoteen pitää olla kova
■ (teatavate ainete kohta:) tahke, mittevedelas, mittesulas olekus
(tietyistä aineista:) kiinteä
kova
▪ kõvaks keedetud muna kovaksi keitetty muna ruok.
▪ jahedas seisnud või on kõva viileässä ollut voi on kovaa
▪ kõvad ja pehmed juustud kovat ja pehmeät juustot
■ (inimese kohta:) iseloomult, käitumiselt järeleandmatu, mingile mõjule mittealistuv
(ihmisestä, luonteesta, käyttäytymisestä)
luja, vahva, voimakas
▪ vallavanema töö nõuab kõva närvi kunnanjohtajan työssä tarvitaan lujia hermoja
▪ Ole kõva, ära anna alla! Ole vahva, älä anna periksi!
2 ‹adj› (füüsiliselt) väga tugev või väga intensiivne; jõuliselt sooritatav või toimuv
kova, luja
▪ võistlustel selgitati välja kõige kõvem rammumees kilpailuissa ratkaistiin, kuka on kaikkein kovin voimamies
▪ ärkasin kõva kloppimise peale heräsin kovaan paukkeeseen
■ (hääle, heli kohta:) hästi, kaugele kostev, väga tugev (ja selge)
(äänestä)
kova, voimakas
▪ hakkas kõva häälega naerma alkoi nauraa kovaan ääneen
■ (ilmastikuga ühenduses:) väga intensiivne, väga tugev
(säätilaan liittyen)
kova, raju, rankka {sateesta}, navakka {tuulesta}
▪ väljas puhus kõva tuul ulkona oli kova tuuli / ulkona oli navakka tuuli
■ (vee kohta:) rohkesti kaltsiumi- ja magneesiumisooli sisaldav
(vedestä)
kova
▪ enamik inimesi peab kõva vett maitsvamaks kui pehmet vett suurin osa ihmisistä pitää enemmän kovan veden mausta kuin pehmeän veden mausta
■ kõnek (kaashäälikute kohta:) suure(ma) jõuga hääldatav
(tietyistä konsonanteista)
kova
▪ kõva p, t kova p, t
3 (inimese võimete kohta:) mingi omaduse või saavutuse poolest silmapaistev; tubli mingil alal, äge midagi tegema
(ihmisen kyvyistä:) jonkin ominaisuuden tai saavutuksen kannalta merkittävä; taitava jossakin, ahkera tekemään jotakin
kova
▪ Kaarel on kõva jutumees Kaarel on kova puhumaan
▪ kõva kakleja kova tappelija
▪ tegi kõva karjääri teki kovan uran
■ (koguse, hulga, mõjujõu kohta:) väga suur
(suuruudesta, määrästä, vaikutuksesta:) hyvin suuri
kova, runsas
▪ tal on kõva palk hänellä on kova palkka
▪ oli kõva pidu oli kovat juhlat
▪ turul on kõva konkurents markkinoilla on kova kilpailu
▪ sõime kõva lõuna söimme runsaan lounaan
4 ‹adj› kõnek (rõhusõnana:) osutab, et midagi on mainitavast hulgast pigem rohkem kui vähem
vähintään yleisk., ainakin yleisk.
▪ see oli kõva kümme aastat tagasi se oli vähintään kymmenen vuotta sitten
▪ sinna tuleb minu juurest kõva kilomeeter sinne on minun luotani ainakin kilometri
5 ‹adj› (kuulmise, mälu kohta:) vilets, halb
kuulosta, muistista
huono
▪ kõva kuulmisega vanamees huonokuuloinen vanha mies

© Eesti Keele Instituut    a-ü sõnastike koondleht     veebiliides    @ veebihaldur