[VOT] Vadja keele sõnaraamat

kannikka¹ K M S Lu J (R-Lön.) kanńikka K-Ahl. kannikk J-Tsv., g kannikaa M Lu J (leiva-, saia)kannikas | vn горбушка, краюшка, краюха (хлеба или булки)
M kannikka on esimein pala leivässä, i viimein pala taas kannikka jääʙ kannikas on esimene tükk leivast, ja viimane tükk on (jääb) taas kannikas
K koko leiväss algõttii kannikka tervest leivast lõigati (alustati) kannikas
M algattomalta leivältä kannikka alustamata leivalt kannikas
J nütt tuõp surma suurimoilõõ, nüt tuõp kaiho kannikkoilõõ rl nüüd tuleb surm tangudele, nüüd tuleb kadu kannikaile
J mitta pundõrill, mõnt nagla kasseŋ kannikkõz on mõõda päsmriga, mitu naela selles kannikas on
Lu viimine kannikka, ku leipää ennää taloz eb õõ viimane kannikas (on siis), kui majas enam leiba ei ole
M S kannikka leipää kannikas leiba
M Lu leivää kannikka leivakannikas
M bulkaa kannikka saiakannikas
K et kaara leipä kannikalda (Sj. 674) rl (sa) ei lähe leivakannikast kaarega mööda.
Vt. ka alkukannikka, leipäkannikka, leivää-kannikka, lõppukannikka, saijakannikka
Vt. ka kannikkõ¹, karbuška