[VOT] Vadja keele sõnaraamat

kerääjä Kett. K L P M Kõ Lu J I kerεäjä L P ker̆rääjä M kerääje J keräjä M Lu Li J I (Ra) keräi Li Ra J-Tsv. ker̆räi (I) ḱeräi J-Tsv., g kerääjää Lu J kerεäjεä L P keräjää Lu J ḱeräjää J kerjus, kerjaja | vn нищий, нищая
K no tuli kerääjä üöseess tšüsü no tuli kerjus, palus öömaja (küsis ööseks)
J kerääjät tšäütii talossa talloosõõ kerjused käisid talust tallu
L boronaa pεäd i jalgaᴅ jagõttii kerεäjiilie oina pea ja jalad jagati kerjustele
P kerääjäll on kisa, kopitab leipää kerjusel on kott, korjab (= kerjab) leiba
I eellä ved́ õli paĺĺo ker̆räitä ennemalt oli ju palju kerjuseid
P pillittäjä kerääjä kerjav pillimees (pilli mängiv kerjus)
J kerääjät kaŋkaa kutovaᴅ rl kerjajad koovad kanga (valmis)
L etti kerεäjεä silmä ep kerttäissi rl (loitsust:) et kerjaja silm ei puudutaks (= ei näeks)
J elä ann, jumal, mokoma aika, jot tuõp pann keräjää kotti pihalõ ära anna, jumal, niisugust aega, et tuleb panna kerjusekott õlale
Lu ku tuõp sorraa märtšä lumi, siiz jutõllaa: saap ku kerääjää palojõ kui tuleb laia märga lund, siis öeldakse: sajab nagu kerjuse (leiva)palu
■
Li kerääjää keppi (mingi tähtkuju).
Vt. ka kerrääläin