[VOT] Vadja keele sõnaraamat

piillä (K-Ahl. K-Sj. M-Set.), pr piilän M-Set. piilen K-Ahl., imperf piilin peita; refl. end peita | vn прятать, спрятать; прятаться, спрятаться
K meneb päätä piilemääse (Ahl. 723) rl läheb pead peitma
K et piilä piirakalda, et kaara leipä kannikalda (Sj. 674) rl ei (sa) peida end piruka eest, ei (sa) pööra end ära (ei lähe kaarega mööda) leivakannikast.
Vt. ka peittää, peittäüssä, peittäütä, pettää²