|
|
Leitud 1 artikkel
vana
Vastand noor
vanha, iäkäs
vanha
vanha ‹subst.›, vanhus
■ ‹s› ‹ka mitm› (vanaema-vanaisa, vanemate, ülemuse kohta)
isovanhemmista, vanhemmista, esimiehestä
vanhus usein mon. murt., leik. {vanhemmista}, vanha ‹subst.›
fossiili slg.
Vastand uus
vanha
kulunut, vanha
rikkinäinen, risa
vanha
ikäinen, vanha
Vastand uus
vanha
entis|aikainen, muinainen, vanha
entinen, muuttumaton
(vahvistussanana)
täysi, täydellinen, tosi, todellinen
vähenevän kuun ajasta
–
M
1 ‹adj› kaua elanud, pika eagaVastand noor
vanha, iäkäs
▪ vana mees võttis noore naise vanha mies otti nuoren vaimon
▪ küsige mõnelt vanemalt inimeselt kysykää joltakin vanhemmalta ihmiseltä
■ (taimede kohta:) kaua kasvanudvanha
▪ vana kuusk murdub kergesti vanha kuusi murtuu helposti
■ ‹s› eakas inimenevanha ‹subst.›, vanhus
■ ‹s› ‹ka mitm› (vanaema-vanaisa, vanemate, ülemuse kohta)
isovanhemmista, vanhemmista, esimiehestä
vanhus usein mon. murt., leik. {vanhemmista}, vanha ‹subst.›
fossiili slg.
▪ käisime vanal külas kävimme vanhusta tervehtimässä
▪ vanad elavad maal vanhukset asuvat maalla
2 ‹adj› ammu tekkinud või tehtud, kaua kestnudVastand uus
vanha
▪ Tallinn on vana linn Tallinna on vanha kaupunki
▪ laulsime vanu laule lauloimme vanhoja lauluja
■ kulunud, pruugitud; riknenud vmskulunut, vanha
rikkinäinen, risa
▪ poiss ajas jalga vanad püksid poika veti jalkaan vanhat housut
▪ Ah, vanad naljad! Heh heh, vanhat vitsit!
■ (kellegi kohta:) kauaaegne, ammunevanha
▪ küll ta hakkama saab, ta ju vana jahimees kyllä hän pärjää, onhan hän vanha metsämies
▪ oleme vanad sõbrad olemme vanhat ystävät
3 ‹adj› (hrl koos arvulise suurusega:) teatava vanusegaikäinen, vanha
▪ olin siis kümme aastat vana olin silloin kymmenen vuotta vanha
▪ ta on umbes sama vana kui mina hän on suunnilleen minun ikäiseni
4 ‹adj› kunagine, möödunud või kohe mööduv; selline, mille asemel on uusVastand uus
vanha
▪ Head vana aasta lõppu! Hyvää vuodenvaihdetta!
▪ meie õpetaja on vana kooli mees (nagu vanasti: hrl nõudlik, korrektne ja kombekas) opettajamme oli vanhan koulun mies
■ ‹s› miski endisaegneentis|aikainen, muinainen, vanha
▪ Mis sa ripud vana küljes! Mitä roikut vanhassa!
5 ‹adj› selline nagu enne, muutumatu; samaentinen, muuttumaton
▪ elu läheb vanal moel edasi elämä jatkuu entiseen tapaan
6 ‹adj› (tugevdava, rõhutava sõnana:) täielik, päris, tõeline(vahvistussanana)
täysi, täydellinen, tosi, todellinen
▪ Sa vana siga! Sinä vanha sika!
7 ‹adj› (kuufaasi kirjeldamisel:) kahaneva kuu paistmise aja kohtavähenevän kuun ajasta
–
▪ kõige paremini saab lõnga puhtaks vana kuu ajal langan saa parhaiten puhtaaksi alakuun aikana
▪ vanasti soovitati lehtpuud raiuda vanal kuul entisaikaan kehotettiin kaatamaan lehtipuita alakuun aikana
