[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

leir(i) s
ko jovvuimma Minkiöl l:il, eestää syötettii l:il kaura-putroo niin hullust, jot… a heil pit´ ussiamman kerran antaa, vähittäin, laps-ta on tuhma ja ain miel tekköö, sit antaat heil vua sen yhem portsin (annoksen) ja sannoot, jot tule vähän ajan peräst, hypi siel ja t´iuki ja sit tule (hist) ; sõj väeosade grupeerumiskoht; sõjapõgenike laager – ee: kogumis- või karantiinilaager, sõjalaager

mantsikka s
maasikas, senki m.-lautane! (snt), t´iä laps on sorja ko m., oi m. ko olet punaine, oi heilain ko olet herttaine (knsl)

pu(v)ottaa v
kukutama, kukkuda laskma, t´iä tyttö on ko mustalaisín rattailt puvotettu!, pu(v)otan-pu(v)otan lunta, kuuntelen kultain iäntä - kustpäi koira haukku, sieltä päi i sulhasein tulloo! (knsusk), tapakult, taika)

rämmäyttää v
kajauttaa, kõlada lasta, r:tetää viel t´iä laulu, kirkonkello r:tti

sitta s
sitt, sõnnik, tänäpäin’ s:a sanalleis! ja t´iä tyttöin hyväst jo nukkuu (sanotaan pahan silmän estämiseksi), s.-sieni, s.-reikä SPA Hintikkala sininen ko s.-reikä (snt) (esim. sanottiin lähinnä lapsille, kun värrjötelivät uimasta tullessaan), s.-sonnikkaine se ono ko s. (epäsiisti), mitä? - ei mittää, kissan sittaa! (snt)

tallél adv
alles, SPA t´iä vanha kartano ono vielki t., a viety er' paikkaa

t´irata v
särisema, rasva-riehtilä t´:jaa
♦ {KUP S-Kikkeri} laps t´:jaa ja virajaa

vihkiä v
pühitsema, leeritama, laulatama, TUU Kavelahti Raski Jaakol mie käin rippi-koulú, a Laurikkala v:jää, kons miehelää mänin, Laurikkalal mie lapsetki rissitin kaik, SPA Korpisalo pappi tul´ saarnas-tuolílt poikke, käi alttaríl ja sit käytii v:mää parittai, KUP ompelim mie kouhtan itsellein, panim pari nappii, ko ei vihi Vehniäine, vihkii vennäim pappi (knsl), SKU meil kons käi Kajantti, Virkanen, Jokinen käi, ja Raski käi Tuutarista ast, a Virkane meit v:i, KUP S-Kikkeri Arvo (Survo) om mein piäpappin’, se ov vihitty mein kirkkoohe, mie olin kirkoss, ko hänt vihittii, rovasti Pihkala ol´ sielt Suomeest, semmone pitkä, jo elähtäänt ihmene, ol´ vihkimääs t´ iäl, ol´ ihanaa katsoo (usk)

virolaine(n) s ∨virolain
eestlane, SPA Korpisalo olkoo v. vai vellane - ykskää ei sua sannoo, jot Mari haukku lipo kielen-kans sulkkais!, meil kaik on hyvät sorjat virret, a v:set laulut ei uo mistää kotoisin: töt-töt-töt - onks t´iä mikä laulu?, KUP Kantola saksan aikaan’ syyvvää ei olt, vettä ei olt, puolen kilometran piäs ol´ v:sin huuttor - käimmö sielt vettä ottamaas kaivóst
♦ {KUP Seropitsa} miun appein ol´ nastajašii v:sii, vot se ol´ki Viroist tult, a miehein miul tiäl jo synty - hiä ol´ suomen kirkoss ristitty - suomalaine, a appe ol´ki v., VEN Kapasi v:n emäntä ol´ niin äkäine, ol´ ennen olt rikas talo Viron aikaan, sano mie niit setukesi, niit kot´ti-poisse en käy pitämää! (hist), KUP Kapasi V:ist myö tulimmo Pskovskoihe, ku nel´kymment yheksännél vuon’ tuas käytii laittamaa Siperii mein väkkee (hist), KUP P-Kikkeri täss oikein paljo el´ v:sii, kaik mein kylän ihmis't tiesiit viroin kieltäki, KUP P-Kikkeri kaik v:set käivät mein kans kluupas, ko oltii nuoret; meil ol´ toro-arkéstr - siel ol´ enemmän v:sii ja ko soittajat vässyit, huusiit: Tütrikut, rinki-mänkii! - jot piiri-leikkii, ja tütrikut kaik mäntiiki piirileikkii - v:set ja suomalaiset kaik parvés