[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

ellää v
hiä ei elä taskuu myö, ellää petoksel; – sm: elää; ee: elama
♦ {KUP Kikkeri} sanotaa, jot kuka lapsuuvestaa ast raankkaa työtä tekköö, jiäp’ kavvan elämää (usk), {SPA Korpisalo} mie ko kärsin koko elämäin, a sen kavvemmin elän - se on totta!, ilman ihmestä varpunenkaa ei elä (snt), elät - ei ole kenen kans puhetta vaihtaa, kuolet - ei uo kenen-ni surra, {KPR Saasar} hää ellää siel Savotass (topon), kuim paljo(n) et ellä’äs, kaht kertaa nuoreks et tule (snt), {KUP Osnakka} työ elättökkí siin ahtaaves, {SPA Vereppi} paljo työtä vanhetess, vanhan' paha e. (snl)

harakka s

♦ {KUP S-Kikkeri} h:tkaa katol eivät kestä (snt), {KUP Seropitsa} ko h. sian-tappajaisís (snt); {TYR} kysyttii: kenen katol h.? - vastaaja sai niim mont luu-nappii kuin ol´ ihmisii mainitsemassaa talossa (leikki); {KPR} hiä ko h. säkättää (snt); {SPA Korpisalo} h. putroo keittää, hännällää hämmentää ja nuokallaa maistaa: täl antaa, täl antaa ja täl antaa - a tämä, raukka, jäiki ilman! etsii pessää, etsii pessää-pessää-pessää - pesä onki tiäl! (leikki)

harmittaa v
muret tegema
♦ {VEN Sopola} piiat lauloit: ah-siun hiiś, ko h., ko piikan’ pit´tää olla, vähil vuatteil, heikoil kenkíl aikoi pittää tulla (pilkkalaulu)

hauke-heinä s ∨hauk'-heinä
– sm: saniainen, metsäimarre; ee: (kolmis)sõnajalg(Gymnocarpium dryopteris)
♦ {INK, LII, KPR, SKU, SPA} {VEN Sopola} h:ii ja kiro-kastikkaisii, ne parantaat kaik vaivat (kns-lääk); {KUP Hinnautio} h:t - ko kenkii silmäjää (kaetab), ne sit auttaat; {KUP on ko pehko, lehet kaitoi, matala, kasvaa metsän reuniis, kivviin ympäril} matala, ninku ruumiinvuoteet, vua hienoi SkPuutKuipp-h:t nurajaat ko otat, vanhoin kuusiin al, kuivas kohas; {SKU} h:t nurajaat ko otat, kasvaa vanhoin kuusiin al', kuiviis kohis; {KPR Lätä} h. kasvaa metsäs, varjossa, on lehekäs, ei kukkasii

hokki s etn
– sm: seikka hevosen kengittämisessä; ee: detail hobuse rautamise juures
♦ {HIE Heimosi} hevosíl kenkät ko kulluit, ni kenkitettää uuvestaa, sanotaa h:ks se kenkä, kenkän ies-päi ol´ sel’nen pien rautapalane, kuukauvvem pääst kenkitettii siin se h., jot ko meil käytii linnaas siel meim paikka-kunnaal, ni kiv-tie kovast söi kepkää (etn)

kenkki s → kenkitys
– sm: häälahja; ee: pulmakink
♦ {SPA Korpisalo} mie annoin hyvät kenkit rist-tytöllein, {KUP S-Kikkeri} anopille annettii parit, kyvylle paita, nuavol pusero tahi riepu kenkiks (häätap)

korvoi(t) s

♦ {SPA Korpisalo} ko mänin miehél, miul ol´ kaheksan paarii k:ta - kaheksan k.-tyttöö ja kaheksan k.-poikaa, k.-tytöt panit kaik pojille kukan ryntäihe, Spa Tääkeli k.-tytöt lauloit, ko isä ja äit’ tul´liit eisimäisiks ja viskasiit seulaa rahan tahi mitä-ikkää kenkkii, k. ain tarjois sitä oltta, k. lauloit kaikellaisii virsii, sellaa itkettiit sitä morsiaa, {SKU Malkkila} sulhaspojat tul´liit hakemaa sulhasta ja k:t morsiata, ajjoit sit kirkkoo eri ajo-nevvoil (häätap)

lahja s → kenkki
kink
♦ kuka asjatta suuttuu, se l:tta leppyy (snl), lapset on Herran l. (snt); {TUU} Kavelahti balerin Gurina sai paikan Äijänmiäél l:ksi tsaarilta, a perrää matkusti äitisä kansaa Amerikkaan; {KPR Siiverska} ko morsii läks kutsumaa läksiäisii, ni kuka anto rahhaa, kuka anto villoi, kuka mitäkii sellaim pientä l:a, sanottii niit suvennaham pieksäjiiks, {KPR Vuiri} Jumal antaa jokahisel - kenel parannuksen l:t, kenel unen näkemisen

leipä s

♦ {KUP Seropitsa} kuninkaan aikaan sait kopekal kaks puhantkaa l:ä, tahi kolt, kunis käk´ kukkuu, pie rahhaa kormanús, hot´ ryyppää tsajjuu talikka l:ä pien muru jot olet syönt, {KUP Orava} se ol´ neljäiskymmeneis kuuveis vuos ku alku vapa l., leninkratinoil ol´ sit vapaa l., mitä sai ilman korttiloi, KPR meil käivat mustalaiset sisääs, miehet pelkäjäät, makajaat l:pala pään ala, ko aamusil havatsoo ylös, järestää (= heti) haukkajaa l:ä, hää pelkäjää jot käk´ sittuu - ei käy hevoset laatuu, ei tule hevosiist onnee, {VEN Sopola} l:ä ko paistettii uuten vuon ensimäist kertaa, pantii yhen leiväm piäl rukkeen olist tähkii, niim paljo, mont ol´ henkee perettä, sit nimitettii, mikä kenen on, ja se l. pantii kesk-kiukaahen (tapakult)

lesk(i) s lesken leskee

♦ {VEN Sopola} se Matti sit jäi l:ks ja alku itse etsii mieltää myötä, l:n’ tuletki viisaammaks (snt), naistais rakastat ja siälit sit, ko tulet l:ks, kons l:ks tulet, miestäiski muistat (snt); se ei uo näht kiusaa, ken ei uo rahónt nuorta l:e (snt), eihä ne kuin kavvaa l:én’ ole : toine silmä itkemää, a toine toista katsomaa (tapakult)

läśśii v
– sm: sairastaa; ee: põdema
♦ {VEN Sopola} uutén’ vuon’ kons ensimäist kertaa leipää paistettii, pantii leiväm piäl rukkeen olist tähkii, niim paljo mont henkee perettä, ja nimitettii, mikä kenenki on, kenen tähkä paloi, se kuoloo vällei, kenen mäń käppyrää, tulloo l:mää (ennust) ; {SPA Korpisalo} seukkoin niät tul´ läsimää ja kuol pois nuoren’;; {KPR} miul ol´ sika-taut, vietii minnuu sika-karsinaa, liävää, otettii olet, ne olet ol´liit yhen päivän, sitte otettii näit olkiloi, paineltii jokahisel olel kolmet kertaa miun kaulaahein, a kolmannet olet jätettii tuaheen kans kaulan ympäril (knslääk)

nuokkii v
nokkima
♦ {TUU Järvelä} kurk n:i lapsiilt jalat, pit´ panna kenkät jalkaa, at-tó (= muuten) kurk nuokkii jalat ko miät paljaij jaloin kaul (usk)

ompelukset s (mon)
– sm: vaatteet; ee: riided
♦ {SPA Korpisalo} issäin ol´ kultane - män´ itse linnahe, toi meil kenkii, toi vuatetta, a sit sano o. teette itse, ompelette itse nyty! - a mie ompelinki vuatteet, tanssuski käytii!, itse ompelin sorjat o:t

rontko s
kelvoton ihminen tai esine, risu, konts, VEN, KPR syökää, rontkut! (sanottiin kotieläimille)
♦ {VEN Sopola} kevväil ko ajoit ensimäist kertaa lehmii karjaa, ni ämmä ripust kenkä-r:n lehmän kaulaa ja pań sinne pirunpaskaa

ruojettua v → ryvettyä
– sm: ryvettyä; ee: mustaks, poriseks saama
♦ kirkko-tiel kenkäin r:uit

sipletti s

♦ {TYR Yläk.} oikein kallehii kenkii piettii, kyläläis’t käivät kävelemmää siplettilöis, kaikil ol´liit noskat, kaikil naisíl hyvät hammeet, kouhtat, nutut karva-kakluksín kans

taivutella v → manikoitella, → mairitella
– sm: suostutella, totuutela; ee: meelitama, harjutama
♦ {JÄR} ken tanssimaa on t:tu, laulamaa on luotu. niil on kaikíl ukkolassa kova onni suotu (knsl); {KUP} eistää heit t:tii, mairiteltii ko hevosii, sit pantiiki kamppii (hist)

talv s ∨talvi-aika

♦ {KUP P-Kikkeri} kesäl tulivat hänel Pietarist kesä-elajät, a talvel hiä el' yksin, t.-sota - mium miehein ei olt juomaar, hiä ei juont eikä hiä polttaant, a ku ol´ se t:sovan vuos, hiä kirutti miul, jot laita miul polttoo, miul on niin ikävä teit, jot mie koitan polttaa popporoskaa (hist), koko t:n ko ol'liit sillaal poppanat, miul joka kevät pit´ pessä t.-liat poikkee (etn), {KUP Holopitsa} ain kerta talvés käi pappi ja lukkaar - hyö tul´liit luvettammaa lapsii (kult-hist), mie käyn keittää t:ks puolukkoi; t. tappaa lapset, kesä antaa kenkät (snl)

tökötti s
tökat, TUU (VT)
♦ {KPR Tihkovitsa} äijäsä ol´ saposniekkaan’, tek´ kenkii ja huopasii - se ol´ ryvettyynt pikeen ja t:in, {HIE Heimosi} kons ol´ hevosél peä-taut, annettii höyryy, pantii t:i, ja mitä lie muuta sinne astiaa. sit kuumennettii t:i ja pantii turvan ala - ja paran (knsl)

töllökät s (mon) ∨töllökkäät
– sm: huopasaapikkaat; ee: lühikese säärega viltsaapad
♦ {JÄR Suapru} pua jalkaheis niä t., t:köil mänimmö kirkkomual ast, sit niä riisuttii ja laitettii kenkät jalkaahe