[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

astaisut s (mon)
– sm: isot saapppaat, varsisaappaat; ee: suured saapad, säärsaapad
♦ {JÄR} äijäin joka uamun' vet´ a:t jalkahe

emis(ä) s ∨imisä
– sm: emosika, naaras; ee: emis, emane
♦ {KUP S-Kikkeri}

emä s
(vanh) – sm: naaras; ee: emane
♦ {KUP Seropitsa,} Kanttila, 2. emä (mehiläispesässä) - mesilasema, {KUP Pekunitsa}, 3. emä - naaras, e.-lammas, emane loom, {KUP Holopitsa} a vet´ e.-lampaalki, ku tahotaa vuona ottaa - e. ain männöö jälest, {KUP Holopitsa} veljein tappo e:n - a toiset miäkiit, e.-sika - {KUP S-Kikkeri} mikä tapa tallukkán’ (porsaana), tämä i e.-sikana (snl), {TUU Kavelahti} mie polone käin siam-porsaita syöttämääs kaks kertaa yös - ol´ sellane e., jot en luottaant hänem piällee, 4. {SPA Korpisalo} - synonyymi anopista, KUP S-Kikkeri; kavala laps kahta e:ä immöö, a kolkko ei yhtäkää

häntä s hännän häntää
– ee: saba
♦ {SPA Korpisalo} hauku, Halli, h:jäis, ommii mustii munijais! (loitsu), katsa - a niil pojil onki hännät! (knsusk)

kohta
– sm: onni, kohtalo; ee: õnn, saatus, osa, jagu
♦ {SPA Korpisalo} tiijän k:n, miss synnyin - a en tiijä, kuss surma ono, mänin ain koin k:a ja itkin polvillain, hyö tul´liit huuttoril uutee k:a

kohta s kohan kohtaa
k. käi, hänel tul´ niin ku k., se on hänel kova k., se käi miunki k:hein!, sellain(te) se ol´ miun kohallain – sm: onni, osa, kohtalo; ee: õnn, saatus

kohtalo s

1. – sm: liha- tai leipäannos ruokapöydässä; ee: liha- või leivaosa, jagu söögilauas
♦ {KUP S-Kikkeri} isä ko ol´ työn-tekijä, hänel ol´ ain suuremp k. ko lapsíl, liha keitettii, tehtii k:iks, jokahine sai oma k:osén, jot ei kellää tult paha miel (tapakult); {SPA Korpisalo} perré-mies leikkas jokahisel k:ósa ruoka-pövväss
2. – sm: kohtalo (kuv); ee: saatus (metaf)
♦ {SPA Korpisalo} jokahisel on oma kohtalósa - kel mitenki juajetaa, ei ihmine tiijä tätä konsaa

kyllistyy v kyllistyn kyllistyin
– sm: tulla täyteen; ee: kõhtu täis saama
♦ sormín nuolemisel emäntäki k:y (snl)

kylpee v kylven kylpi
– ee: pesema, saunas käima, vihtlema
♦ {VEN Sopola} saunás ko kylvet, mitä tarttuu vastan lehtilöi nahkáheis, pyyhi niil ja viskaa saunan kiukaahen ja luve: syyhyttäkköö hiirii, kutkuttakkoo kummitoksii, miun kättein terveeks tulkoo (loitsu, knsusk), kesäl otettii suur vasta poltikkaisii, saunas sit kylvetettii variss löylýs; {KUP} pojat niä voijeltii punasíl pertsuil lauteet saunaas, jot ei kukkaa suant kylpee - persettä polt niin kamalast

onni s ∨onne → kohta
– sm: onnenosa, Kohtalo; ee: õnn, osa; Saatus
♦ {KPR} o:n-paikka ono vauval piässää: joska lasta lyöt siihe paikkaa, kita-lak' laskijaa ja hiä kävvyy nennäähee luatimaa (kns-lääk, kns-usk); {KUP} ettääl onne ammuu, likkél onne puskoo (snl); o. ko tulloo - kiukaan periltki lövvät (snl); o. yksil, kesä kaikil, jumal jokahisel (snl), onnee eij jole - illoo älä uottele, kel o. viheltellöö, sil on hyvä tantsii (snl), o:e et aisohe valjasta, o:e et kätteehe ota (snl), o. on, ko suś: pettää ja männöö metsää (snl), o:e tavotetaa, eikä pakkoo männä, o. on helppo löytää, mut katottaa on viel helpómp, rohkeil o. aina myötä (snt), ei rahass ole o. (snt), miss työ, siel o. (snt)

osa s → kohta(lo), → onni
– sm: onnenosa, kohtalo; ee: osa, saatus
♦ jokahine syntyy omal o:l, ain itken o:en-osajain; {KPR Iisaro} o. on hyvä, ei tiijä, onks’se talo kova (tupaan astuessa perheen parhaillaan aterioiden; snt); {SPA Korpisalo} kaik jumala lähetti miul sel'sen o:n; {KUP Seropitsa} taimii ku käyttö istuttammaa, pit´tää sannoo Herra Jessus siunatkoo, kasvakoo paljon, olemattomil o. ja vaivasíl varroi! (knsusk; taika); {KUP Holopitsa} älkää konsaa itkekää lapsen o:jaa - hiä on taivaan enkel! (kun lapsi kuolee, usk)

patsas s
post, sammas, leikki, p.-kiukaa, p.-liekku, tiukkii ~ juossa patsasta, kaik ol´ vahvat ko p:at, keitä el’ Virois, siel Sillanmiä’él (kuv)

piereksii v
peeretada, hiä p. ko hevonen, lapsíl saunas p:i ei sua! (tapakult), JÄR pojat iltamíl p:iit ja pańńiit palamaa

piästä peril v
– sm: ymmärtää; päästä perille; ee: aru saama; pärale jõudma
♦ {KUP Orava} miul ussiaa sannoot: mitä sie sinne Volossovav vennäi kirkkoo miät, mitä sie siel piäset peril? - et iham mittää!, mie sanon hospoti-pomiilui-ta mie piäsen peril oikein hyväst!; {MRK} mie en yhteä piäst peril mitä hyö miul puhhuut, a ko hiä peäs peril venättä, miun kansain puhu venättä

purkat s (mon)
– sm: saappaat, saapikkaat; ee: saapad, poolsaapad
♦ niä p. on nahkasii

päiv(ä) s → aurinko, → suutka

1. – sm: aurinko; ee: päike
♦ {TUU Järvelä} p. paistaa, vettä sattaa, suareloisii havvataa, mustál mullaal peitetää, ränkkä-kellól soitetaa (knsl; nlj); {SPA Korpisalo} lapsín persíst p. ei paista (snt); {KUP Orava} a kust kohtaa se p. paistaa, siin onki mein kot'!, niijen koivuloin tuant nousoo p. (hist)
2. – sm: p:t (mon) - kohtalo; ee: elu, saatus
♦ {SPA Korpisalo} a mist sé mein elon-P:t tul´!? - makasit ja p. paisto perseehe!? - kukkaa siul ei anna, josko et rua!; miun p:äin om piätetty; p:äis on nyt luvettu; {SKU Saalisi} mikäppäs on se ihmesén p.? (snt)
3. – sm: vuorokauden osa; ee: pool ööpäevast
♦ miestä syöttää p., eikä vuos (snl, kullekin päivälle vuodesta kuuluu omat hommat), piäskyne p:n alkaa, kiuru p:n lopettaa (snl) - ain pittää aikaasee noussa yllää, ei uo p:n elo naimisíhe männä! (snt); {KUP Orava} myö tulimmo sielt Noukorotskoist nel'toist p:ä jalk'sii lehmän kans, veikko, siso, äit´, lehmä ja mie (hist); {TUU Kapasi} hyvää p:ä! - (vastaus) kirvesvartta! (kons isäntä ei kuult vierasta, oli huonokuuloinen; nlj)

ruanihuissa v
haavoittua, haavata saama

ruojettua v → ryvettyä
– sm: ryvettyä; ee: mustaks, poriseks saama
♦ kirkko-tiel kenkäin r:uit

suah(h)a v
– sm: saada; ee: saama
♦ {JÄR} ruavuat ol´liit liäväs, niil pit’ keritä antamua syyvvä ja itselleiski pit´ suahha syyvvä, Meil itsi jäiv vart jo tapajua marjoi, a lapsii vart myö em' jaksa suah'; {LII} maitoo pit´ viija linnaa, jot suatais leipä-rahhaa; {VEN Sopola} ko suatii paime, Suomen põika Antti, se ol´ki sit syksyyhe ast

suukka-koira s
naaras koira, emane koer, hiä lentelöö ko s. (halv, kuv)

tappoittaa v
kätte saama, ulatama, tavoittaa, ylettyä, em mie jaksa t. hänt, tappoitatk’ sie tuolt parveelt?, se ono liikaa yllääl, mie en tappoita

tavata v

1. tappaa kii' – sm: tavoittaa; ee: saavutama, kätte saama
♦ {KUP}; hyö tapasiit siin uksel luon hänt kii'
2. – ee: kätte saama
♦ {KUP} hävitettyy aikaa hevoselkaa et voi tappaa kii' (snt)
3. – ee: ulatama
♦ kynnyspiä likel, a purra et tavant (snt), vennäin kiukaa on nii korkee, jot suur mies istuu ja ei piä tappaa lakkee (etn)

tavottaa v
– ee: kätte saama, saavutama
♦ helppo on sannoo, a vaikia t. (snt); {KPR} käki kävvyy syksym puoleel silppuloi tavottelemaa

viitta s
kuub, hõlst, verka-v. MOL Vernitsa joha tulloot mein ottajat, siskon ottajat omenat, siskon saajat saatu-marjat, siskon viejät verka-viitat (knsl, häätap) – sm: viitta, takki, mantteli; ee: ülerõivas, hõlst, mantel, kuub
♦ äyrämöisiil ol´ verka-viitat - kesäl sinisii, talvel valkosii; {MOL Vernitsa} joha tulloot mein ottajat, siskon ottajat omenat, siskon saajat saatu-marjat, siskon viejät verka-viitat (knsl, häätap); {TUU} V:la (paikann)