[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

haltia s → henki
haltia, haldjas, kiärmeel on suur h., KPR Iisaro Mar-tät´-vainaal ei uo h:a laisinkaa - minnuu ei kammottánt tulla ruumíse luoks (knsusk, veś-h. - KUP Holopitsa veś-h:a mie olen kuult, koin-h. - KUP Holopitsa koin-h. on mikä hoiteloo kaikist vuaroist, koin-h:n pit´tää mihinki männä ku kot´ häviää, sit ei jiä kivviikää siin kohtaa (knsusk), joka kois on jaa h., ihmisíl on tuvas h., äitín tul´, ot´ kirveen kättéhe ja tek’ kaik ristiit talon ympäärt: mä' pois suastanen henk ja anna pyhän henken tulla sijjaa! - joka taloss on h.; – ee: vaim, haldjas

hullustaa v
lollitama, ära rääkima, lolli, nõmedat juttu ajama, leikkiä riehakkaasti, mitä hyö siin hullustaat?, älkää hullostak(k)o!
♦ {SPA} hyö minnuu h:iit (püüdsid ära rääkida), mitä hyö siin h:aat!

hunttamentti s
perustus, vundament, eistää tehhää koil h., Spankkovan Holopitsa siel ei ole h:n kivvíkää siin paikkaa, miss myö elimmö
♦ {SKU Peräj.} h:m piäl panin kakstuimasen lavvan, sit alotin lattoo kirpitsoi

käntykäs adj
1. klimbine, taikina on k., siin on känttylöi

kummitella v
kummitama, INK krk. siin kohtaa on ain niitä kummituksii, Tanelin hitto siin k:telloo, sannoit, yks Tanelin-nimine mies ol´ hirttäytýnt, KPR kuka se pimjäl sinne saunaa yksinnää lipokka riihel, ei kukkaa mänt, siel k:telloo ain!

kuorruttaa v
kerrata, korrutama (vi. ?), k. lankaa - SPA Korpisalo mie sanoin äijä miuv vokist kiskoi nyörit poikkee, a mie tahon k. lankaa, äijä ohjat pań ympäär vokil ja mie sain tuas k. lankaa

kynttel s kynttelin kynttelii
suru-taloss valvottii k:ii, JÄR (htapakult), morsian pysähty sulhasen ettee k. ki’äés, sulhane anto kultarahan silkkirievun sisäss- mie sain kymmenen ruplan kulta-rahan! (häätap), k:ít tehtii lampaar-rasvást, k. tummast näyttäjää; – sm: kynttilä, kynttelinpäivä; ee: küünal, küünlapäev
♦ {VEN Sopola} kynttelin (2.02.) suoja on puutteen tuoja (ajant)

kyynel s
pisar, KPR Siiverska koko hää-väk´ tehtii suveks, a issäin äijäsen ol´ kyntämääs ja suś tul´ saran otsaa ja kyykki siin ja silmiist vuotaat k:et, hän sit arvaas jot se nyt onki hää-väk´ suveks tehty, ne suvem muotosest käveliit ja suven karv ol´ pääl heil, a äijä tiäs sellasen taian jot voileipää pit´ pään-käntäväl veitsel tehhä rist ja antaa suven suuhun, anto sen leivän suvel ja se tul´ki ihmeséks, sit se kiitti jot häm pääs suven ammatist pois, ä:iil tapajaa k:ii jokahisel (snt)

leppä s
lepp, l.-käpy KUP Holopitsa mie mänin siin noukorotskois metsäähe, siel löin niit l:i muaha ja siel on sit sellaset mustat kävyt l:s, korjaan ne kävyt kaik, panen taskuu ja niist käpylöist paistoin leposkoi, l.-ti´aaro → l.-sirkka - l.-kerttu, lepatriinu бож. коровка

linna s
kaupunki, Pietarin kaupunki, linn, Pekko, mie en ota sinnuu l:a / Pietarihe keralle, l:n-laps - Pietrin orpojenkodista tuotu, KUP Seropitsa isä hänel ol´ linnam poika, vellane, senel linnan-pojal lapset ku kasvo, hyö kaik mäńniit suomen uskoo - hyö oltiiki suomalaisii, a ver´-ta ol´ hänel vellane, KUP Holopitsa Narvan l:aast 30 kilometraa - siin on äitiin havvattu, se on semmone l:an kohta se Pihkova, SPA Korpisalo Sohvi, mie sinnuu en lase l:a, sie jiät paravosan alaa, KUP Seropitsa Pietarin l:as on paljon kivvii, Pietariil l. on komia l. - siel ain pietää häitä! (snt), KUP P-Kikkeri issäin ruato Pietarin linnaas, ei silloin autoloi olt - ain liuvutettii rouvii ja herroi hevosiil, TUU Kapasi varraine tarttu, mikä tul´ valmeheks Pietariiks, vietii l:a, mitä mie sinne l:a mään - l:n seinii katselemmaa, ikkunoi(ta) lukemaa!? (knsl)
♦ {TUU Järvelä} luaje metsääs - metsä kuuloo, luaje l:as - l. kuuloo

miekka s
mõõk, t´iän-kylän ämmät puaruvat, jot tyttö on kuormaniekka, a tyttö on hoikka ja solakka, ko sotamiehen m. (knsl) kalevam-m. - tähtikuvio Orionin vyö (kuvion kolme keskeistä tähteä), tähtkuju Orioni vöö, SPA Korpisalo ämmäin ol´ muailman viisas, hiä kai’ taivaan tähetki ties siin ono Väinöv-viikate ja siin Kalevam-miekka

pit´ska s
tulitikku, tuletikk, p.-karppi, p.-koropka, ämmäin pań keskosen p.-koropkaa, p.-karppii ja hautaas siin havval luon'

polv(i) s polven polvee
põlv, sugupõlv, jalat p:íhe ast kulluit (snt), kunis sain aśjat käymää, p.-hattu - KUP Korkka polvilumpio, põlvekeder, monennnéstko p:ést hiä ol´ siul sukkuu?, SPA Holopitsa käit p:llee ja isä-äit´ siunajaat ja sit rist'-vanhemmat (häätap), KUP P-Kikkeri hiä pań miul kättää polvillein, SPA Koprpisalo sanotaa, äitin rukoukset kuuluut neljäntee p:ee sua (snl); – ee: 1. põlv; 2. sugupõlv

päristellä v
saputama, raputama (hobuse kohta), mie juoksin Antin Kat-tät´il, hiä mitä-puuttu siin sopottel, hevone nous yllää, käi p:mää i syömääki (knslääk)

purtsahus s
kuoppa (polulla), auk, õnarus (teerajal), JÄR hiä mäń troppaa myö, a siin ol´ p.

pytty s
pada, pott, korva-p., pissa-p. kiukaam piäl ol´ p., johon kaik pissattii - siin pijettii sit sarka-kankait, mitkä kraassittii
♦ {VEN Ruussova} no miten tä p. tehhää, panet pohjan ja paiskat vanteet, sattaa niinku p:n reunást (snt)

rako s
pragu, siel ol´ ors, hirs ja siin välis ol´ r., hiir istu rua(v)os

riäkätä v
huutaa, karjaista, röögatama, SPA Korpisalo äitín viimesii henkilöi vet´... vaippa ol´ seinääl siin vuoteel luon ja vet´: „Amalia!“ - oikein riäkkääs kovvaa, TUU Kavelahti mummo sano, jot kuule pitäis lähtee katsomaa sinne hyppys-seuralaisíl: hiä vei miunki sinne, mie kuulin ko hyö laulaat hyväst, a sit mitä hyö alkaatki yhen-äkkí: lähäilää-häilää... mie ko istun mummor rinnal, ni minnuuki alkaat häilyttää kaik, ja yhen-äkkí ko riäkkäsiit, ko läksiit kaik rinkii, ottiit kii toin toisiaan, pit´tiitki sellasta karussellii jot (usk)

saun(a)-naine(n) s
synnyttänyt nainen, vastsünnitanu, SPA Korpisalo kuus netälii el´ s. saunaas enné ko käi kirkottelemaas, s. siunattii - sit ei ennää olt pakana, KUP S-Kikkeri saun-nainen ei suant männä ihmisi(i)hen, hänt piettii peitos, KPR Siiverska ei tuotu koko viikkon’ saunastakkaa pois, sa-nottiki s., mustass saunass peitteliit hänt vaik talvisel ajal turkkiloil ja kaikel sellasíl räsylöil, miekki olin yhel lapsen kera, ko koton ol´ suur pere - no mihi siin pannaa sellane ihmenen, no pantii sauna lämpimää ja kaik ropoturkit tuolii peitteeks jot mie tahoil läkähtyy sinne savun sissää (knslääk, tapakult)

sel´ti s
silli, heeringas, TUU (VT), TUU Kavelahti meit ol´ siin pantu, jot saatii olla ko s:t potshkaas, TYR Pietarhovist viinat tuotii maito-kuksinoissa, s:t paper-salkkulois ja pullot pussiloissa (rönkötys), KUP P-Kikkeri muistatteks työ – ennev-vanhaa sovinnossa el´liit, syötii vua leivänkuorii, sipulii ja seltii (rönkötys)

sopuroia v
käännellä, pyöriä, sehkendama, elä s:oi siin!

suarna-puu s
palve- või jutlustamispuu, SKU Voloslas ol´oikein suur puu, siin uskovaiset käit ain rukkoilemaas - sannoit: niin kavvan ko tämä puu kestää, niin kauan kestää kylä, ko tulimmo Saksan aikaa kot´tii, puu ol´ kuaettu, sannoit: enempää tiä kylä ei elä, sitä sanottii suarnapuuks (usk)

susiaiset s
morsiusavun korjaaminen, mõrsjaabi kogumine, HIE Annanmoisio suven-nahan pieksäjäiset - käytiin sukulaisia häihin kutsumassa, siin tavattiin antaa myötäjäisii: rahaa, villalankaa, kangasta (häätap)

tallata v
astuma, SPA suat sie t. omal jallallais?, SPA Korpisalo Mikkelin kans kahen kesé, kummalki sirp olallammo t:simmo pellol, ennem mänin Mattilaa, t:sin kiissel-kattilaa, kiisseli-kattila kallallee, lehmät piäsiit vallallee (ll)

tar(j)eta v
myö siin Siperin talvees tarkenimmo hyväst (hist); – ee: külma kannatama
♦ {TUU} milloin laiska työnsä tekköö? - kevvääl ei kerkii, talvél ei tarkii (snl); {VEN} myö siin Siperin talvees tarkenimmo hyväst (hist); kesäl ei kerki, talvel ei tarki, syksyl ja kevväil pahat ilmat (Laiskuuteen löytyy aina tekosyy)

viikate s
Väinön v. - tähtikuvio Orionin tähdistöstä; Orioni tähtkuju osa: Orioni vöö kolm tähte koos kõvera „varrega“, tulkaa nyty, lapset, vuattamaa taivaan tähtii: siin ono Väinön v. - se on ilma, mikä tulloo huomen, kaik ämmäin ties! (knsusk, ajant), pittää takottaa v:tta, KPR Siiverska taivaa ol´ Kissoin kihermitsä, Otava, Surmav-v., miss on kolt tähtee jälekkäi ja sellain häntä ja Kuul luanna ol´ Koin-täht - sitä käytii iltasíl ain katsomaas, VEN Sopola Lähtöö seukko Seppälää / mitä sinne Seppälää? / v:tta tiettämää / mitä sil v:teel? / heinää lyyvvää / mitä sil heinääl? / lehmäl syötetää / mitä niil lehmíl? / lehmät antaat maitoo / mitä sil majjool? / lapsíl juotetaa / mitä niil lapsíl? / lapset kantaat lastuloi / mitä niil lastuloil? / oltta keitetää / mitä sil olvel? / häitä pijetää / mitä niist häist? / minja tuuvvaa Mikkelíks / mitä sil minjäl? / minja saunan lämmittää / miä isäntä saunaa / miä emäntä saunaa / miä sie käntty kylpömää / vastat on vanhas luhis / sauv on saunan porstuvaas /, kappa on kaivon kannem piäl ja kultakans on kaivom piäl (ll); – ee: vikat

virolaine(n) s ∨virolain
eestlane, SPA Korpisalo olkoo v. vai vellane - ykskää ei sua sannoo, jot Mari haukku lipo kielen-kans sulkkais!, meil kaik on hyvät sorjat virret, a v:set laulut ei uo mistää kotoisin: töt-töt-töt - onks t´iä mikä laulu?, KUP Kantola saksan aikaan’ syyvvää ei olt, vettä ei olt, puolen kilometran piäs ol´ v:sin huuttor - käimmö sielt vettä ottamaas kaivóst
♦ {KUP Seropitsa} miun appein ol´ nastajašii v:sii, vot se ol´ki Viroist tult, a miehein miul tiäl jo synty - hiä ol´ suomen kirkoss ristitty - suomalaine, a appe ol´ki v., VEN Kapasi v:n emäntä ol´ niin äkäine, ol´ ennen olt rikas talo Viron aikaan, sano mie niit setukesi, niit kot´ti-poisse en käy pitämää! (hist), KUP Kapasi V:ist myö tulimmo Pskovskoihe, ku nel´kymment yheksännél vuon’ tuas käytii laittamaa Siperii mein väkkee (hist), KUP P-Kikkeri täss oikein paljo el´ v:sii, kaik mein kylän ihmis't tiesiit viroin kieltäki, KUP P-Kikkeri kaik v:set käivät mein kans kluupas, ko oltii nuoret; meil ol´ toro-arkéstr - siel ol´ enemmän v:sii ja ko soittajat vässyit, huusiit: Tütrikut, rinki-mänkii! - jot piiri-leikkii, ja tütrikut kaik mäntiiki piirileikkii - v:set ja suomalaiset kaik parvés

öksyttäjä s
eksitaja, JÄR, ko männää karjamuan lepikkoo, miss kasvaa poroviekkoi ja puna-kuorii, siin paikass on ö.! – sm: metsän-nenä; ee: eksitaja
♦ siel ol´ pellon keskeel notko, hiä ain öksy siihe sammaa paikkaa, se ol´ niim paha paikka, hiä ei ossaant tulla Hulilan faabrikkaa eikä kyllääkää, käi huutamaa appuu, se ol´ ö.