[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

halli s
h.-koira - hundikoer; – sm: susi (kuv), harmaa koira t. hevonen; ee: hunt (metaf); hall koer v. hobune
♦ {SKU Juvosi} käivät joka puolélt pellii niinku h:t; {SPA Korpisalo} hauku, halli, häntäjäis, ommii mustii muniais! (loitsu), koiran nim´ meil ol´ Halli - suur koira ol´

haukkua v folkl
– sm: haukkua, pilkata, narrata, torua, morkata, soimata, myös: noitua; ee: sõimama, narrima, mõnitama, ka: kaetama, nõiduma
♦ {KUP S-Kikkeri,} jos on sukat makkarallaa, sitä haukutaa karvajalka-kana, {SPA Tuonitsan} koira h:u tyhjää tuulta (kun turhaan moititaan), SPA Korpisalo hauku halli häntäjjäis, ommii mustii munijais (lotsu) (ks. haukkeet), {KUP S-Kikkeri} hauku koira kotonnais, oman pövvän-allais! (loitsu) (ks. haukkeet), {KUP Orava} se kamunista haukku mein silmät-korvat täytee, minnuu en tiijä kuin vua haukuttii - kuka mie en vua olt!; {SPA} Uuvenkyllöiset ol´liit ’kuun-tervaajii’ - lopen sellasii sitkeitä, ahnaita. Jot suavat tehhä työtä uamuuhe ast, jot kuunki taivaast tervajaat. Ja viis tuntii yöl jo nousoot ruatamaa. A Pojat SIT haukkuut sellain - pilkkajaat

häntä s hännän häntää
– ee: saba
♦ {SPA Korpisalo} hauku, Halli, h:jäis, ommii mustii munijais! (loitsu), katsa - a niil pojil onki hännät! (knsusk)

iho s ihon ihhoo → hipiä, hipjä
– sm: iho, nahka; ee: nahk, ihu
♦ {SPA} särkki/paita on ihhoo vast, a surma/kuolo on likempäl (snl), Miul tul´ heikko, ku tulin tuppaahe - miul käi tällain i. kaik värisemmää - mitä mie tien, Mikkelin Ieva tul´ vastaan ja sano, jot vast sie teit lapsen, nyt jo pulkal vettä kannat! - Mie käin väl´lein kottiihe, miul ot' kylmäl kii i:n. - A siun ois pitänt sylkee silmil: Hauku, Halli, häntäjäis, ommii mustii munijais! (tapakult, knsusk)

koira s
– ee: koer
♦ {TUU Järvelä} k. nimen antaa, mies nimen kantaa (snl), väkisin k:n, ko metsähe ajjaat, sellasen se tuop otuksenki (sbl), kel kasvo k.-nännä silmäluomee, sit ko otettii leivät kiukaast pois, leikattii vari leip’-pala ja paineltii silmäluomii, sit visattii leip’-pala k:ál (knslääk); {TUU Alajoki} mitä k. kirkoss tekköö? (snt, jokainen jää sikseen, miksi se on luotu, eikä perusluonne muutu); k:a ain muistetaa - kuka lyöp, kuka syöttää (snl), hyvähä k:ki kuoltuaa (snl), mustaa k:a valkoseks et pese (snt); k. äkkäilöö, k. äräjää, juoma-k., k:n-nännä – näärännäppy; odraiva, k:n-taut (kns-lääk; pelästymisestä juontuva lastentauti), ratto-k. (kuv, ihmisestä ja k:sta, joka ei kuuntele); {KUP Osnakka} k:n kihermitsä - tähtikuvio, viimosta k:tki reppiit (snt), vanha k. ei valetta hauku (snl); {KUP S-Kikkeri} senkí k:nahka! (hlv, pej), lapsel tul´ k.-taut, mäntii Helenal - hiä käsk tuuvva multoi, suoloi, leipää, tuhkaa ja sen tuhkan käsk visata tier risteyksel ja sannoo: amen! amen! amen!, sit pit´ syyvvä loppu - ja tul´ niim pulskee poika jot... (knslääk; taika); {MOL Lessovitsa} k:n-nännä on mikä kasvaa silmää, näpykkä: näät ko k. kussoo, siint sannoot tulloo, pittää lämpöösel leiväl painella (knsusk; knslääk); {KPR Mihhail. KPR Vuiri} minkään enemp k:i koos, sen vetelämp larkkimine (snl), mäntii k:n kera jojel ja mie luvin kolt kertaa ja ne syplät kaik hävisiit! (knslääk), viisas ko papin k. (snt), a miss hiä ono? - koiríl heinii pannoo (snt; nlj), hauku, k., kotonnais, oman pövvään-allais! (loitsu); {ROP Voloisla} kattoo - älä kasva, alene - älä ylene, kuu katois ajaks, a sie kattoo iäks ja peästä meitä pahast, sit täyty viel puhaltaa phuu-phuu sen k:n peäl (loitsu); {SPA Korpisalo} silloin k. uimaa, ko veś persíhe nousoo, Surkka-veikkoin kävel jo hyväst, a sit ot’ jalat alt - hänel ol´ k.-taut (kns-lääk); {VEN Sopola} ennen koiralt kuś loppuu, ko rikkált rahat (snl), ennen koiralt kuś loppuu ko rikkaalt rahat (snl); {KUP Seropitsa} kat´jal jalkoi kivist - hiä on pelästýnt nel´-jalkasta lipo k:a, a hiä jäiki lähtemín jalkoihe mein ikkunan ál (knslääk); {ROP Volosla} väkisen k. metsää männöö, sellaisen se tuop otuksenki (snl), kopja on k. kotonnaan (snt)

tuul(i) s

♦ {SKU Malkkila} Virkane-vainaa (pappi) kiäns t:enki, ko palo roihu! (knsusk), ol´ niit naisiiki mont, ketkä kiäns t:n rukouksillaa (knsusk), koira ko haukkuu, t. metsäähe viep (snt), vanha koira ei hauku tyhjää t:ta (snt), tuulest tul´ - tuulee(he) mäń (snt) ; {VEN Sopola}; kattoo ko tuhka t:ee, painu ko kiv vettee, pala kaik paha männessäis! (loitsu, knsusk), naisen tukka tunkiohe, a miehen tukka t:ee (knsusk)