[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

alustaa v
alustama, ürgama, taigent alustama, KUP P-Kikkeri äitín ku alust taikinaa, tek´ ristin taikinam piäl (etn), TUU Järvelä ämmäin luat´, jot ko tuotii morsii talloo, ja käi leipää a:mmaa, appiukko pań hopjaruplan taikinapyttyy (kymmenäi kopékan hopjaisen rahan), hiä tahto tietää, osajaaks se morsii a. leivän - morsii ko käi leipää a:mmaa, se löys sen hopja-ruplan sielt taikin-astiast: ota, sano, ne molloot (= molemmat) itselleis (tapakult, häätap), KPR Tihkovitsa äit´ sano ain kuka a:is ja kuka lopettais, kylhä mie keskkohal hyppäjäisin / keikuttaisin (snt)

asentaja s
jälkeläinen, järeltulija, asendaja (vir ?), viisas poika on isän a. (snt)

astaisut s (mon)
– sm: isot saapppaat, varsisaappaat; ee: suured saapad, säärsaapad
♦ {JÄR} äijäin joka uamun' vet´ a:t jalkahe

atila s
– sm: isku, kommaus; ee: kõmm, litakas
♦ {KUP} praikaa yhen a:n ko annan siul, sit tiijät!

hakata v
raiuma, (puid) lõhkuma, laksutama, sannoit, siel ol´liit niin paksut puut, jot toiselt puolt ko h:is, ni toisel puolél ei kuulúnt
♦ {KUP Holopitsa} Suomen kansa nauroit kovvaa ja h:siit kässii niin jot…, ko kieltä h:taa - ei puita halkoo eikä selkää käy kivistämmää, {KUP Seropitsa} syvän hakkajaa, hakata kieltä (?) {KUP S-Kikkeri} hakkajaa kieltää, sotkoo kieltääsé, {ROP Volosla} yöt h:a, päivät h:a, konsaa et lastuu sua (tunnit → kello, arv), VEN yöt hakkajaa, päivät hakkajaa, konsaa ei lastuu sua (tunnit = kello)

haleta v
katki minema, purunema, JÄR isä tek´ juhannus-yön suuren jyräyksen - kel ei olt paperloi pantu ikkunoihe, niil ikkunat halkesiit

huora s hlv
enné kiv’ halkiaa ku h. häpiää (snt), TUU ennem mua repeää ku h. häpeää, KUP mie mittää muuta en kuultkaa, ku ain mihi mänin: h:n-tyttö! (hist), (kertojan isä ei mennyt muiden mukana kolhoosiin)
♦ paremp kymmene kytystä, ku yksi nato-raiska - nato männöö kyllää h:ks ja meil on min'ja-raiska! (knsl)

häilävä s, adj
tantsutüdruk, lauletaa nyt meijän tyttö, laulataa myö hiljaa, jot ei joutuis meijän tytöt h:isín kirjaa (knsl)

itse pron itse(he)n itsiää
– ee: ise
♦ puol-hullu kiittelöö poikajaa, koko hullu itsiää (snl), yks eij juo hyvä, toinen eij juo hyvä: a katsopas itsiäis - millainen sie i. uot! (häätap)

kiusata v
VEN Ruussova ain niku k:tii morsiata, jot hiä itkis vua, morsia sit laulo Hyvästi hyvä isä, jot hyvin kasvatit, hyvästi, rakas äiti, jot hellin hoitelit, ja itk, jot hiä ei tiijä, miten se elo tulloo, jot nyt ko männöö vieraasee talloo, jot miten hiä siel kävvyy elämää (häätap, tapakult)

konnoi s
– sm: (isot) hevostallit Pietarissa; ee: (suured) hobusetallid Piiteris
♦ {HIE Heimosi} hevostori, mis ol´ hevosii myytävän, siel käytii hevoist ostamaas ain sielt torilt, k:st

kopra s
TUU Järvelä k:n sisus ko syyhyvää, suat rahhaa (knsusk), (kuv) harava-k. - avokätinen, hetas, hapara-k. - kömpelö JÄR → koura KUP Holopitsa miul ol´ki ain pilli k:as, k:llais mieltä piähä et pane (snt), KUP Holopitsa miul ol´ki ain pilli k:as, SKU Malkkila ottakoot sellaset isot kattilat oikein kuumaa vettä, jot höyryvää ja pankoot kolmee kattilahe kolme k:n suurusta kivvee - ei puas-kivvee, a rapa-kivvee, yhteensä yheksän kivvee (knsl, usk), jumalan-k. VEN Sopola ol´ sellane juur niin ku kämmen ja sormet, sanottii jumalan-k. se parans kaik vaivat (knsl), KUP S-Kikkeri tikkaa-takkaa viärä-k., kuka antaa - se on kuninkas, kuka ei anna - se on kurikka (ll), mitä tuos ihmesés ono - k. luita ja kahmalo paskaa (snt)

kosel s
palmikko, rauta-rukka, ruoster-rukka, et olt suuri, et olt pieni, ko sie vierit viertehennä nuoren neitosen nisussa, morsiammen k:issa - silmäis katsokoot, ver´ seiskoo ko tuomio (loitsu, verensulku)

kuksina s
– sm: iso maitokannu, hinkki; ee: piimanõu

kummi s
ristivanem, KPR ko ol´ pitkä matka kirkkoo, ni eihä sinne ko vua kaks-kolt kummii tult, riepu-k., rist-äit´-rist’isä - niit ol´ vua kaksi, VEN Pääsölä riepu-k:loi sai olla kakstoistki, k.-laps – miul ol´ kaks k:lasta, riepu-k. VEN Pääsölä rist-äit´-rist’isä - niit ol´ vua kaksi, a riepu-k:loi sai olla kakstoistki, rist-äitíl pit´ äitíl ostaa lahjaks parit, a riepu-k:loil pit´ tuuvva vua r:loi (tapakult)

lanko s
lang, l. ono minjan isä tali äit´

linna s
kaupunki, Pietarin kaupunki, linn, Pekko, mie en ota sinnuu l:a / Pietarihe keralle, l:n-laps - Pietrin orpojenkodista tuotu, KUP Seropitsa isä hänel ol´ linnam poika, vellane, senel linnan-pojal lapset ku kasvo, hyö kaik mäńniit suomen uskoo - hyö oltiiki suomalaisii, a ver´-ta ol´ hänel vellane, KUP Holopitsa Narvan l:aast 30 kilometraa - siin on äitiin havvattu, se on semmone l:an kohta se Pihkova, SPA Korpisalo Sohvi, mie sinnuu en lase l:a, sie jiät paravosan alaa, KUP Seropitsa Pietarin l:as on paljon kivvii, Pietariil l. on komia l. - siel ain pietää häitä! (snt), KUP P-Kikkeri issäin ruato Pietarin linnaas, ei silloin autoloi olt - ain liuvutettii rouvii ja herroi hevosiil, TUU Kapasi varraine tarttu, mikä tul´ valmeheks Pietariiks, vietii l:a, mitä mie sinne l:a mään - l:n seinii katselemmaa, ikkunoi(ta) lukemaa!? (knsl)
♦ {TUU Järvelä} luaje metsääs - metsä kuuloo, luaje l:as - l. kuuloo

mińja s
minia, TUU Järvelä m. talos ov vua palkatoin piika, KUP P-Kikkeri yksi poika nai Pietarin linnást ja äitistä miellytti kovast se m., SKU mieli-m. on anopin kaima, KUP Seropitsa m. ko tulloo jyrinpäiväl hot´ härkint kysymää – älä anna!, äläkä miä itse kysymää! (tapakult, knsusk, ajant), VEN Sopola No nel´liimpyhhín’hä ain häitä piettii, sitävart jot tuotii kesäks se m. ruatamaa, ei tuotu talveks turhaa syömää, SPA älä ämmä äkäelle / em mie m:is uokkaa / siul om poikais pikkaraine / sekkii räkä-nokka! (knsl), VEN Sopola m:l laulu on söisil lunta, ei uo nälkä, joisiv vettä, ei janota, itkisín anoppiain, em vua malta naurultain (knsl)

murkina s
aamupala, ruoka-annos, (hommiku)eine, KPR Tihkovitsa uamusil noustii m:al, KUP Holopitsa mie keitän m:aks mua-muńnii, TYR Uusikontu muantain syömmä m:a ja isä sannoo: nyt poika syö vahvást!
♦ {SPA Korpisalo} kaik joivat m:am pövväs uamusiil kohvii

muslintti s → paikkavoińe
iso silkkinen pää-liina, siidiriidest õlarätik, suur-riepuu ja paikkavoist pit´tiit korviis, m:i jaa pit´tiit korviis (häätap); – sm: silkkinen riepu; ee: siidine (suur)rätt

norma s
SPA meil annettii metsä-n., mie kävin issäin kans tukkii sahhaamaa, metsää kuatamaa, kello neljäst uamuu herätetää yllääl, mie itken, pit´ männä viistoist kilometraa, issäin istu eessä ja mie istuin takan ja hiä ain yht-mittaa sano: älä nuku, puttoot perä-kelkan vällii! (hist); – sm: työmäärä, normi; ee: norm

pistyy adv
püsti, SPA Holopitsa hiä nost kätteesä p. ja sano rakas Taivaalline Isä, mie jo praikaa tulen!

pośjolkka s
taajama, alev, isä pań hevosen valjaihe, mäń p:a ja toi tohtarín

rako s
pragu, siel ol´ ors, hirs ja siin välis ol´ r., hiir istu rua(v)os

sema s
iso määrä, suuri pala, kokonainen pala, suur tükk, suur s. viljoi, millane s. uhhaa - suuri määrä kalasoppaa, KUP Ärttölä sellane louhka porsas ol´, tul´ nuapur ja sano katsaha millane s. on siul lihhaa porstuvás, pytty sellane ja viel suavilline, jo on tuas uus kasvamás (knsusk)

siunata v
õnnistama, HIE Annamoisio s:tii pari matolla tai turkiksella, pää painettii siunaajan polveev vasten: isän-äitin s:usta tähä tarvittaisii, isä-äit´ ko s:jaat, ni se on kaikil kallis, tulkaa isä, tulkaa äiti s:amaa mein pöytä, sit se tyttö toises taloss hyvän onnen löytää (häätap)

särkehyä v
puruks minema, s:is se litti-pantka ja mäń murusíks

sysi s
hiili, kekäle, süsi, ei ole syy s:is, vua sepis (snl)

tappi s
vaadiprunt, vitipulk, MRK krk. oltta ko pantii, avattii sitä pytyn t. auk ja niist lii’ist vesist tul´ kaikkiist parasta, vaik kel ol´ kipiä vatsakii, se parans sen vatsankii, se niät ei juovuttaant, se ol´ terveellist

tokumentti s
asiapaperi, dokument, isikuttõendav paber, SPA Hinkkala mie käin ottamaas tokumenttilöi Hatsinást äitillein, katsoin kaik ne paikat ja itkin - istuin kivvém piäl ja itkin, SPA Korpisalo saksalaine kysy, jot onks siul mieheis t:t ja mäne tuo miul tähä rekisteröinti-paperit, sit mie pojan ristin - en muistaant t:löi ottaa, KUP Orava hiä viskais uuniihe passit ja kaik t:t, sit mäń ja otti uuvet tytön suku-nimel - jot hiä ois ni ku vennäin-uskone, a yhel-lain - kakskymment neljä tuntii ja pois!, SPA Spankkovan kk. enstäi käytii laskemaa kot´tii i tulimmoki tänne Pankkuval katsomaa, a sit yhen-äkkii: tuk-tuk-tuk! tultii meil kot´tii niin ku v kantrol´, jot mein isä ei oltkaa vojennosluzhashii, a vua bezvesti papavshii - kakskymment neljä tuntii ja poikkee!, 58. statja - inkeriläisil ei sais olla Leningradin ablastiis, mittää t:löi ofitsialnyh ei olt (hist)

vanttu s
iso kinnas, labak, meim Matil pit´tää olla napakka (tyttö) - a se on ko v. (kuv)