[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

halli s
h.-koira - hundikoer; – sm: susi (kuv), harmaa koira t. hevonen; ee: hunt (metaf); hall koer v. hobune
♦ {SKU Juvosi} käivät joka puolélt pellii niinku h:t; {SPA Korpisalo} hauku, halli, häntäjäis, ommii mustii muniais! (loitsu), koiran nim´ meil ol´ Halli - suur koira ol´

koira s
– ee: koer
♦ {TUU Järvelä} k. nimen antaa, mies nimen kantaa (snl), väkisin k:n, ko metsähe ajjaat, sellasen se tuop otuksenki (sbl), kel kasvo k.-nännä silmäluomee, sit ko otettii leivät kiukaast pois, leikattii vari leip’-pala ja paineltii silmäluomii, sit visattii leip’-pala k:ál (knslääk); {TUU Alajoki} mitä k. kirkoss tekköö? (snt, jokainen jää sikseen, miksi se on luotu, eikä perusluonne muutu); k:a ain muistetaa - kuka lyöp, kuka syöttää (snl), hyvähä k:ki kuoltuaa (snl), mustaa k:a valkoseks et pese (snt); k. äkkäilöö, k. äräjää, juoma-k., k:n-nännä – näärännäppy; odraiva, k:n-taut (kns-lääk; pelästymisestä juontuva lastentauti), ratto-k. (kuv, ihmisestä ja k:sta, joka ei kuuntele); {KUP Osnakka} k:n kihermitsä - tähtikuvio, viimosta k:tki reppiit (snt), vanha k. ei valetta hauku (snl); {KUP S-Kikkeri} senkí k:nahka! (hlv, pej), lapsel tul´ k.-taut, mäntii Helenal - hiä käsk tuuvva multoi, suoloi, leipää, tuhkaa ja sen tuhkan käsk visata tier risteyksel ja sannoo: amen! amen! amen!, sit pit´ syyvvä loppu - ja tul´ niim pulskee poika jot... (knslääk; taika); {MOL Lessovitsa} k:n-nännä on mikä kasvaa silmää, näpykkä: näät ko k. kussoo, siint sannoot tulloo, pittää lämpöösel leiväl painella (knsusk; knslääk); {KPR Mihhail. KPR Vuiri} minkään enemp k:i koos, sen vetelämp larkkimine (snl), mäntii k:n kera jojel ja mie luvin kolt kertaa ja ne syplät kaik hävisiit! (knslääk), viisas ko papin k. (snt), a miss hiä ono? - koiríl heinii pannoo (snt; nlj), hauku, k., kotonnais, oman pövvään-allais! (loitsu); {ROP Voloisla} kattoo - älä kasva, alene - älä ylene, kuu katois ajaks, a sie kattoo iäks ja peästä meitä pahast, sit täyty viel puhaltaa phuu-phuu sen k:n peäl (loitsu); {SPA Korpisalo} silloin k. uimaa, ko veś persíhe nousoo, Surkka-veikkoin kävel jo hyväst, a sit ot’ jalat alt - hänel ol´ k.-taut (kns-lääk); {VEN Sopola} ennen koiralt kuś loppuu, ko rikkált rahat (snl), ennen koiralt kuś loppuu ko rikkaalt rahat (snl); {KUP Seropitsa} kat´jal jalkoi kivist - hiä on pelästýnt nel´-jalkasta lipo k:a, a hiä jäiki lähtemín jalkoihe mein ikkunan ál (knslääk); {ROP Volosla} väkisen k. metsää männöö, sellaisen se tuop otuksenki (snl), kopja on k. kotonnaan (snt)

suukka-koira s
naaras koira, emane koer, hiä lentelöö ko s. (halv, kuv)