[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

aivan adv
üsna, päris, KUP Osnakka hiljaa hyvä tulloo, ajatellen a. kaunis! (snl), tulés kultain tänä iltaan, tulés a. hiljaa (knsl)

ala(a) adv ∨alahe, ∨allaal
alla, all, KUP S-Kikkeri ei ota jalkojaa a:a ollenkaa, KUP anna ensin nenän a., sit suat antaa hännänki a. (snt) (lapsia on aina hoivattava), SPA Korpisalo myö kiiree mäntii peitteen a., SPA Korpisalo mänimmö kirkon a:a, KUP Kantola kiel jäi jalan a:a (snt) (sanottiin, jos lapsi alkoi ensin kävelemään, ei puhumaan), sanotaa jumalan kirjaski: äläkä, hyvä Jumala, salli kenenkää toisen kiäen a. surra - se on suur synt! (usk)
♦ {KUP Kikkeri} mie panin jumalan kirjat kaik lapsen piän a:a - hyö (NKVD:n upseerit) niit eivät löytäneet! (hist)

alentaa v
alandama, alahindama, KUP S-Kikkeri hyö mokomat hävittömät pańniit miun oikeen alhaisíl oksíl, alensiit (hist)

alku s alun alkuu
KPR Vereppi, KUP Muratta a. työn kaunistaa, lopus kiitos seisoo (snl); – ee: algus, ürg
♦ {SPA Korpisalo} ken alun alottaa ja lopun lopettaa, kyl mie keskkohal kelkuttelen (snl)

alustaa v
alustama, ürgama, taigent alustama, KUP P-Kikkeri äitín ku alust taikinaa, tek´ ristin taikinam piäl (etn), TUU Järvelä ämmäin luat´, jot ko tuotii morsii talloo, ja käi leipää a:mmaa, appiukko pań hopjaruplan taikinapyttyy (kymmenäi kopékan hopjaisen rahan), hiä tahto tietää, osajaaks se morsii a. leivän - morsii ko käi leipää a:mmaa, se löys sen hopja-ruplan sielt taikin-astiast: ota, sano, ne molloot (= molemmat) itselleis (tapakult, häätap), KPR Tihkovitsa äit´ sano ain kuka a:is ja kuka lopettais, kylhä mie keskkohal hyppäjäisin / keikuttaisin (snt)

aśorkka adj → vikkelä, ketterä
KuP S-Kikkeri vikkelä, kettelä, se on(o) oikeen a. sé akka, se on oikeen a.-akkoi; – sm: hanakka, aikaansaapa; ee: hakkaja, asjalik

aporkka s
KUP S.-Kikkeri hyö heittiit meil kaikkii vanhoi a:oi; – sm: veruke, tekosyy; ee: ettekääne, vabandus

arka adj
KUP Hylkysi valkoverine ihminen on a., a tumma-verine utala (knsusk), SKU Juvosi J. ol´ oikeen a., hiä ko meil ol´ yötä, ni issäin ain toi potin tuppaa, joska yöl hänen pittää ulos männä, a:a ain lyyvvää (snt), a.-pussi s - jänishousu (kuv) – ee: õrn, arg
♦ {KUP S-Kikkeri}

ark(i) s arjen arkee
pyhä-työ a:en' ei avita! (snt), a.-päiv(ä) KUP Holopitsa se ei olt suntak-päiv, se ol´ a.-päiv; – ee: argipäev, argine

elläissää adv

1. KUP S-Kikkeri älä elläissää/-ssäis sinne mää'!, mie en ois elläissäin uskont, (omistusliitteet) elläissäin, elässäis, elläissää, mie en elläissäin näht mokomaa aśjaa; – ee: eladeski; ealeski, iiales(ki)
♦ {KUP P-Kikkeri} issäin käi äkkäilemmää, sano, jot ei e. näkis, jot se komunista tulis mein kartanoo! (hist)
2. – ee: olla, oleskleda
♦ mitä hänen on elläissää - ellää ko rannan koivu, ja vua lehottelloo (snt)

elävä adj
KUP Holopitsa mie tahon nähhä häntä elävílt (= elävänä), e. e:st ain puhhuu
♦ {KUP Orava} e. Jumala! (interj) ; hiä ol´ko e. huamu

epä-mukava adj
KUP S-Kikkeri rattisuu, se on sell'ne e. suu

eri adv
KUP Holopitsa myö oltii er’ syömisíl (eraldi leibkonnad), KUP Holopitsa heit er’ kammaríhe ol´ pantu na Krestahh, siel Pietarin suuress tyrmääs (hist) ; – ee: eraldi, eri

haikko adj
KUP S-Kikkeri, h. männöö suust suuhu – sm: ? huhupuhe; ee: ? kuulujutt
♦ {SKU} h. männöö suust suuhu, orava männöö puust puuhu (snt)

haim(i) s
? KUP S-Kikkeri ei ole maita eikä h:ii (snt), ei ole maita eikä h:ii, a Arvo jo morsiast puhhuu

haltia s → henki
haltia, haldjas, kiärmeel on suur h., KPR Iisaro Mar-tät´-vainaal ei uo h:a laisinkaa - minnuu ei kammottánt tulla ruumíse luoks (knsusk, veś-h. - KUP Holopitsa veś-h:a mie olen kuult, koin-h. - KUP Holopitsa koin-h. on mikä hoiteloo kaikist vuaroist, koin-h:n pit´tää mihinki männä ku kot´ häviää, sit ei jiä kivviikää siin kohtaa (knsusk), joka kois on jaa h., ihmisíl on tuvas h., äitín tul´, ot´ kirveen kättéhe ja tek’ kaik ristiit talon ympäärt: mä' pois suastanen henk ja anna pyhän henken tulla sijjaa! - joka taloss on h.; – ee: vaim, haldjas

harristaa v
(silmi) pööritama, KUP S-Kikkeri hiä kaik silmääsenki harrist

hattéllá adv
laiali, KUP hiukset / jalat / kiä’ét h. – sm: leväällä; ee: laiali, harali
♦ {KUP} hiukset, jalat lipokka kiä'et h.

hirs(i) s hirren hirttä
KUP Kik vaik h:i luvattii metsääst, ei olt, mil tuuvva, SPA Korpisalo em mie seinä-h:i syö! (snt), SPA Korpisalo nosta hirrestä, pa´ paljasta (snt, nlj, vulg) (kuv. hirsikehikon hakkaaminen ja sammaleen tilkkiminen vert. sukupuoliaktiin), KUP Kikkeri h.-kuorma kuatu äitillein piällee, TUU Kurkela kirpitsoine kiukaa ol´ tehty h:im peäl, liika-h.- vasikka, urkkija KUP S-Kikkeri olkaa vait, täss on liikoi-h:i (kuv), vieraas silmääs oksan niät - omassais et hirttäkää (snl); – sm: rakennuspuu, hirsi; ee: (ehitus)palk

höpliää adv
lõdvalt, KUP nyörin panin kaulan ympäär h.

humalassa adv
juopumus, (olla) humalassa, KUP P-Kikkeri ovest ku tulin sissää - issäin ol´ h:ssa, istui pöyvän luonnaa ja kirkais: pois miun kottoo ja niävöltäin! – ee: purjus (olema)

huonost adv
halvasti, KUP Orava kuka ikkään tekköö mitä ikkenää h., ni ain sanottii: Olet sie tsuhna, jot tällain teit h. (hist)
♦ {KUP Kikkeri} heil muata nii h. muokattii

huora s hlv
enné kiv’ halkiaa ku h. häpiää (snt), TUU ennem mua repeää ku h. häpeää, KUP mie mittää muuta en kuultkaa, ku ain mihi mänin: h:n-tyttö! (hist), (kertojan isä ei mennyt muiden mukana kolhoosiin)
♦ paremp kymmene kytystä, ku yksi nato-raiska - nato männöö kyllää h:ks ja meil on min'ja-raiska! (knsl)

hurja adj
äge, KPR Mihhail. kuka on pienen’ hyvä, se on suuren’ h. (snl), KUP P-Kikker uskotaankos nuori tyttö / h:m pojan kouluu? (knsl)

hämärtää v
halvasti nägema, KUP Kantola äijä ei piäst peril, miss hiä ono - silmät h:t, SPA Korpisalo viimein käi jo h:mmää, ei käynt näkemää, ämmäin sit sano siul on jo kaihe kasvaant, olisit tult ennempää miul luoksein

höynätä v
? KUP Kantola

kapana s
kängar, jiä-k. KUP S-Kikkeri jiättýnt ko jiä-kapana; – sm: möykky, myhky, läjä; ee: hunnik, kängar
♦ {KUP S-Kikkeri} jiättýnt ko jiä-k.

karttu s
ol´ puu-k:t sotkuloi vart, ei olt utjukkoi, KUP Korkka kellää ei olt ut´ukkoi, a ol´liit puiset k:t, kauluus-k. s KUP Kantok. vuatteet kaulattii k:l ja pulikal

kattara s
Bromus secalinus, SPA Tönttölä k. ol' rukkís, jäit leipäähe, KUP Orponja k:a ol´ paljo rukkís, k.-heinä - SPA Hinkkala k.-heinää kasvaa ve’en ympäär, vars tulloo punaseks, TUU, KPR, SKU, HIE

kaura s
kaer, TUU Kavelahti ko kylvät k:a - k:a i niität, siint ei tule vehnää - mitä kylväät sitä i niität (snl), ei kuorma mäne, a k:t vettäät (snl), SKU k:oil hevonen kii otetaa, kannuksíl kuppeihi lyyvvää (snl), KUP hevonen k:oil kii otetaa, kamppii laitetaa ja ruoskaa annetaa (snl)

kirkaista v
karjatama, KUP P-Kikkeri issäin ol´ humalass, ovest ku tulin sissää, istui pöyvvän ääree, ni k:si: pois miun kottoo ja miun niävöltäin!

kirves s
naskelii ajat jälest, k:kii häviää (snl), älä k:t luovuta ko tahot olla karhun kans ystävä (snl), KUP Holopitsa äitín tul´ ja ot’ kirveen kätehe oven suust kyökist ja teki sil ristit kaik ympäärt: mäne pois suastaine henk! (l, tapakult), SPA Korpisalo yks Suomem mies löi kirveel polveehe ja tul´ myrkytys, tukeva varma mies kuol, a ois olt miun ämmäin elois, hiä ois sanoil salpaant sen huavan (loitsu, knslääk), TYR Troitsa ain kamine pittää ottaa palloo keral: kel on ämpäär, kel pokra, kel k., k:eev vars tekköö se tekjä k:n viikossa (nlj), SPA krk. mänim mie stoljarskuju masterskuju oppimaa, se johtaja kysy sit no, mitä työtä ossaatto tehhä? - no, koton jo k:ev-varren tein, viikatel varren laitoin, hankon panin varteen, k.-mies - k:n kässíhen ja sittujan persíhen eij juo katsomist (snt), k.-mies ilman k:stä on ko talo ilman nurkkaa (snl)

koltunoimine s
KUP P-Kikkeri mie praikaa siul opetan yhen k:sen: alene, älä ylene, painu - älä paisu, kuiva ja kuihtu - amen! (loitsu)

kopra s
TUU Järvelä k:n sisus ko syyhyvää, suat rahhaa (knsusk), (kuv) harava-k. - avokätinen, hetas, hapara-k. - kömpelö JÄR → koura KUP Holopitsa miul ol´ki ain pilli k:as, k:llais mieltä piähä et pane (snt), KUP Holopitsa miul ol´ki ain pilli k:as, SKU Malkkila ottakoot sellaset isot kattilat oikein kuumaa vettä, jot höyryvää ja pankoot kolmee kattilahe kolme k:n suurusta kivvee - ei puas-kivvee, a rapa-kivvee, yhteensä yheksän kivvee (knsl, usk), jumalan-k. VEN Sopola ol´ sellane juur niin ku kämmen ja sormet, sanottii jumalan-k. se parans kaik vaivat (knsl), KUP S-Kikkeri tikkaa-takkaa viärä-k., kuka antaa - se on kuninkas, kuka ei anna - se on kurikka (ll), mitä tuos ihmesés ono - k. luita ja kahmalo paskaa (snt)

kupilline s
tassitäis, KUP Kikkeri Maikko-saikko tsajun keitti, k:sen miul vua heitti (narrintavirs); – ee: tassitäis

kuppi s → sarv med
1. tass, JÄR Metsäpertti hovi-herrat ol´liit niir rikkait, hyö heittiit astiat meil: kuus parrii k:loi, kuus stakanua ja kuus hopia-lusikkoa, 2. kupitsijan sarvi – sm: kupitsijan sarvi; ee: kupp, aadrilaskja sarv
♦ {SPA} {KUP Orava} a miten hiä sen k:in sinne pan´, ko kupits, en pant tähele (knslääk)

kurnuta v
korisema, kurnia, KUP V-Niskovitsa ko vatsa k:u, sanottii varas männöö vatsaahe (snt) - ko iltasiil et syö, kävvyy vatsaas k:maa

leikki s → t´iukku
peli, tapaus, mäng, juhtum, KUP Ärtölä vot millaista l:i!, vot sellasta l:i!, SPA Korpisalo ai, ai tokkii! vot millasta leikkii miul on tult nähtyy! - a elloohe jäin!

leppä s
lepp, l.-käpy KUP Holopitsa mie mänin siin noukorotskois metsäähe, siel löin niit l:i muaha ja siel on sit sellaset mustat kävyt l:s, korjaan ne kävyt kaik, panen taskuu ja niist käpylöist paistoin leposkoi, l.-ti´aaro → l.-sirkka - l.-kerttu, lepatriinu бож. коровка

leppä(i) adj
sopuisa, rauhallinen, leplik, KUP Seropitsa hiä tänäpäin on leppä(i), l.-ihmene

linna s
kaupunki, Pietarin kaupunki, linn, Pekko, mie en ota sinnuu l:a / Pietarihe keralle, l:n-laps - Pietrin orpojenkodista tuotu, KUP Seropitsa isä hänel ol´ linnam poika, vellane, senel linnan-pojal lapset ku kasvo, hyö kaik mäńniit suomen uskoo - hyö oltiiki suomalaisii, a ver´-ta ol´ hänel vellane, KUP Holopitsa Narvan l:aast 30 kilometraa - siin on äitiin havvattu, se on semmone l:an kohta se Pihkova, SPA Korpisalo Sohvi, mie sinnuu en lase l:a, sie jiät paravosan alaa, KUP Seropitsa Pietarin l:as on paljon kivvii, Pietariil l. on komia l. - siel ain pietää häitä! (snt), KUP P-Kikkeri issäin ruato Pietarin linnaas, ei silloin autoloi olt - ain liuvutettii rouvii ja herroi hevosiil, TUU Kapasi varraine tarttu, mikä tul´ valmeheks Pietariiks, vietii l:a, mitä mie sinne l:a mään - l:n seinii katselemmaa, ikkunoi(ta) lukemaa!? (knsl)
♦ {TUU Järvelä} luaje metsääs - metsä kuuloo, luaje l:as - l. kuuloo

luiska s
tahko, tikka, luisk, KUP l:l on sorja tuppe

marl´ja s
harso, KUP karassi-tupakka pannaa m:n sissää karppíhe ja kolt kertaa täytyy lukkee mato musta maan-alaine, kirjava kulon kaltaine, luulit puuta purrakseis, pajun niintä pakkaksees, et sie puuta purrutkaa, pajun niintä pannutkaa, pistit ihmisen ihhoo, panit ruavaan rammuu (loitsu, knslääk)

mer´-ajo s
mirha, mürr, KUP Seropitsa ennempää käi kyllää myöte Vuissakoilt, se ono linnan tuan, Jyrinpäiväl pirunpaskaa ja mer´-ajjoo torkuimaas - vot se on silmääst, heikoist ihmisiist (knsusk, knslääk), Vuissakoilt ain tuotii sitä pirunpaskaa ja mer´-ajjoo

mińja s
minia, TUU Järvelä m. talos ov vua palkatoin piika, KUP P-Kikkeri yksi poika nai Pietarin linnást ja äitistä miellytti kovast se m., SKU mieli-m. on anopin kaima, KUP Seropitsa m. ko tulloo jyrinpäiväl hot´ härkint kysymää – älä anna!, äläkä miä itse kysymää! (tapakult, knsusk, ajant), VEN Sopola No nel´liimpyhhín’hä ain häitä piettii, sitävart jot tuotii kesäks se m. ruatamaa, ei tuotu talveks turhaa syömää, SPA älä ämmä äkäelle / em mie m:is uokkaa / siul om poikais pikkaraine / sekkii räkä-nokka! (knsl), VEN Sopola m:l laulu on söisil lunta, ei uo nälkä, joisiv vettä, ei janota, itkisín anoppiain, em vua malta naurultain (knsl)

monikkaine adj
jokunen: mõni, KUP Holopitsa siel vua m. vat´ ol´ parvél ja retkuu ies ei olt, SPA Korpisalo miul m. aśja johtu mielést poikkee; – sm: muutama, jokunen; ee: mõni

murkina s
aamupala, ruoka-annos, (hommiku)eine, KPR Tihkovitsa uamusil noustii m:al, KUP Holopitsa mie keitän m:aks mua-muńnii, TYR Uusikontu muantain syömmä m:a ja isä sannoo: nyt poika syö vahvást!
♦ {SPA Korpisalo} kaik joivat m:am pövväs uamusiil kohvii

mäk´(i) s m(i)äen mäkkee
– sm: kumpu, vuori; ee: küngas, mägi
♦ {KPR Siiverska} lapset semmoist pel´lii pit´tiit hämäriköl pimjää ast ol´liit kylän kaul, myö ain miä’és ryöpöttii, ain vua m. ol´ mielés

mäkitellä v
latkia, lakkuma, KUP enemmittä ain petrom-pyhiks taarii keitettii, sit koko hein-aika sitä tuarii m:tii

mykrä s
mullamutt, KUP S-Kikkeri hänel vatsa on täyn niinku m:l, vatsa on ko m:l, KPR Tihkovitsa ämmälläin ol´ kaks m:n jalkaa pitska-karpiss kuivatettui