[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

etuine(n) s, adj
– sm: avara, aava, lauha?; ee: avar, lage, lahe?
♦ {KUP} pyrtsyköin, pyrtsyköin, a mitenkää en tule etuisee ilmaa

katras s
lauma, kari, lapsi-k., lammas-k.

laulaa v
laulma, 1. ei ihmenenkää tyhjäl vatsal laula (snt)
♦ {TUU Kavelahti} ne ol´liit, kuulkaa, sellasii, jot l:aat-l:aat, lukkoot-lukkoot, a sit putkahtaat yhen-äkkii niinku tanssimaa - niit kutsuttii hyppysseuralaisiiks, {MOL Vernitsa} tytöt ne lauloit joha tulloot mein ottajat, siskon ottajat omenat, siskon sijat saatu-marjat, siskov viejät verkaviitat - sellain se ain sit l:ettii sil morsiaal, ko tul´liit ne ottajat, {KUP Seropitsa} nuoret ain parvés ol´liit, vot i l:oit kuka mitä tuns, a em mie kaikkii laululoi käy l:maa - miul tulloo koko säkilline syntii! 2. laulaa - hääpöydässä opetusvirsiä miniälle, laulmas pulmades õpetussõnu, {VEN Sopola} häiss se mińjan elämä kaik l:ettiikii tottee - ja totta se ol´kii: joha siult nyt Kat´u seukko kot´elämä jäikii, appeukko eij juo isä, anoppi ei äiti - totta se ol´, jot mones talos minja-raiskaa torutaa ja minja-raiskaa lyyvvää, no pöyvaäs l:ettii kaik jo etteepäi, miten sium pittää ellää: joka ilta anopilleis vuuve pöyhettele ja pese saunaas selkä, anoppiis ko mainitsoo, jot pitäis tuuvva puita, sie jo juokse ielimäiseks, älä uottele muit, anoppiis ko mainitsoo, jot pitäis tuuva vettä, sie jo juokse ämpar kiä’és, älä uottele kettää - se kaik l:ettii pöyvvääs, miten pittää mińjan ellää, MRK krk. se Omal maal ol´ lapsuuvest ast jo kuultu, ko käytii kuuntelemaas kons suuremmat l:oit ja siin opimmaha, kylhä myö sit toisinnoa hänt l:oimmokkii, JÄR Muja peräst lounaen sit karmoni soi ja pojat männyöt ja lauluat pitkin kattuu, 3. l. morsian - naimakauppoja sovitella, miehen ja naisen sopivuuden tarkastaminen avioliittotarkoituksissa, kosje sobitama, {VEN Kelola} mie l:n siul talon ja naisen! - Mie en taho naista, anna hot´ pien nurkka, miss mie makkaan, {KUP Holopitsa} l:oitki sit nätin morsiamen sil poja, An’-seukkoin mäń naimisihe Spankkuvan rikkaan talon pojan kansaa, l. (morsia) - kiittelemällä ehdottaa morsianta, {SPA Korpisalo} mie siul l:n rikkaan talon tytön! - no, issäin ottikii ja mäń rahomaa, mie l:n siul talon ja naisen, {SPA Korpisalo} ennem vanhaa l:u myötee käi - jot rikkaan talon tyttö on ja hänen isällee kuka lien’ l:o pojan, äijäin käi jaa Hatsinaas ja siel most luat´ sellain, jot: miul on poika ja tahon pojallein naista ja-ja sit kuka ikkenää käi sanoma, jot miepä siul l:n Mosinaast rikkaan talon tytön!, no, issäin ottiki ja mäń rahomaa äitiäin (tapakult)