[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

kuotta s → jälkeiset, jälkimykset
– sm: sikiökalvo; ee: lootekott
♦ {KUP Kantok.} varsa synty kuotaas ; josko k:a et leikkaa, varsa kuoloo poikkee, kons Kat´u ei ois näht sitä k:a, varsa ois olt männyttä

luat´ii v
puhua, rääkima
♦ {KUP Holopitsa} miun pit´tää korvaa luat´ii ja mie luajin toisee korvaa, kylä nauro, jot hyö keskenää tokavaarilis, luat´iit, jot heil yhten yön lapset syntyyt, {KUP Seropitsa} tätä asjaa miun miehein luat´, hiä ol´ vanhemp minnuu, issäin luat´, jot tulloo aika, kävvää rahhaa säkkilöis kantamaa, {SPA Korpisalo} ämmäin osas Kuun ja Aurinkon - kaik luat´ päivätki, mikä tulloo huomen ja mikä päivä ens vuuvel, pappi luat´ selkeest; {ROP} luatii, mitä sylk suuhu tuop ja mitä kiel levval vettää (snt)

luatka s
– sm: savipata, savivati, uunipata; ee: savikauss, ahjupott
♦ äijäin söi l:ast ain sitä kiisselii, laseerattu l. käi kiukaahe

luht(i) s
pööning, lakapealne tuba, myö makasimmo luhiss, mänin yllää l:ihe, mie pakenin luhtii, raput mäń yllääl l:i
♦ {KUP Korkka} vintti sanotaa Suomés, a meil on l.

luon(a) adv, postp
– ee: juures + omistusliide
♦ luonain, luonais

luont(a) postp
ekstsessiiv – ee: juurest + omistusliide
♦ luontain, luontais, luontaa(n)

luosa s ∨tiikki
– sm: pikkulampi, lätäkkö, alava maa; ee: tiigike, lomp, madal maa

lusti adj
– sm: ilo(inen), hauska; ee: tore, vahva, rõõmus
♦ {MOL Vernitsa} meil ol´ l. elämä lapsuutein aikán’

luta s, adj

mo(o)ta s ∨muoti
mood, komme, MRK krk. äit´ sano jotta, sie ko alat siel Markkovás kävvä, sium pitteä silt tytölt kyssyy, jos sie tahot sem morsiammeksés, ko nyt on sellane m., jot, pitteä silkki tuuvva silt morsiammelt meil kot´t´ii - sit myö tiijämmä männä hänt vast kosimoa ristäitiin kans (häätap); – ee: viis, tava

sertakka s ∨luhti

suota v

tuot´ii adv
vedelaks (lööma), hiä löi t., löi lötköks