[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

alustaa v
alustama, ürgama, taigent alustama, KUP P-Kikkeri äitín ku alust taikinaa, tek´ ristin taikinam piäl (etn), TUU Järvelä ämmäin luat´, jot ko tuotii morsii talloo, ja käi leipää a:mmaa, appiukko pań hopjaruplan taikinapyttyy (kymmenäi kopékan hopjaisen rahan), hiä tahto tietää, osajaaks se morsii a. leivän - morsii ko käi leipää a:mmaa, se löys sen hopja-ruplan sielt taikin-astiast: ota, sano, ne molloot (= molemmat) itselleis (tapakult, häätap), KPR Tihkovitsa äit´ sano ain kuka a:is ja kuka lopettais, kylhä mie keskkohal hyppäjäisin / keikuttaisin (snt)

arpa s arvan arpaa
arpaleikki, liisumäng, t´iukata a:a, mie olin kova a:a tiukkaamaa, otettii a. - annettii kaks - lyhhyy ja pitkä a., lyhhyy a. - pyyvät , a pitkää a:a - pit´ lyyvvä (leikki); – ee: liisk, liisumäng

elläissää adv

1. KUP S-Kikkeri älä elläissää/-ssäis sinne mää'!, mie en ois elläissäin uskont, (omistusliitteet) elläissäin, elässäis, elläissää, mie en elläissäin näht mokomaa aśjaa; – ee: eladeski; ealeski, iiales(ki)
♦ {KUP P-Kikkeri} issäin käi äkkäilemmää, sano, jot ei e. näkis, jot se komunista tulis mein kartanoo! (hist)
2. – ee: olla, oleskleda
♦ mitä hänen on elläissää - ellää ko rannan koivu, ja vua lehottelloo (snt)

elävä adj
KUP Holopitsa mie tahon nähhä häntä elävílt (= elävänä), e. e:st ain puhhuu
♦ {KUP Orava} e. Jumala! (interj) ; hiä ol´ko e. huamu

haikuttaa v
haukottaa, haigutama (vir ?), haikutella ei kerkii h:ammaa, mie haikuttelin kovvaa

haltia s → henki
haltia, haldjas, kiärmeel on suur h., KPR Iisaro Mar-tät´-vainaal ei uo h:a laisinkaa - minnuu ei kammottánt tulla ruumíse luoks (knsusk, veś-h. - KUP Holopitsa veś-h:a mie olen kuult, koin-h. - KUP Holopitsa koin-h. on mikä hoiteloo kaikist vuaroist, koin-h:n pit´tää mihinki männä ku kot´ häviää, sit ei jiä kivviikää siin kohtaa (knsusk), joka kois on jaa h., ihmisíl on tuvas h., äitín tul´, ot´ kirveen kättéhe ja tek’ kaik ristiit talon ympäärt: mä' pois suastanen henk ja anna pyhän henken tulla sijjaa! - joka taloss on h.; – ee: vaim, haldjas

hirs(i) s hirren hirttä
KUP Kik vaik h:i luvattii metsääst, ei olt, mil tuuvva, SPA Korpisalo em mie seinä-h:i syö! (snt), SPA Korpisalo nosta hirrestä, pa´ paljasta (snt, nlj, vulg) (kuv. hirsikehikon hakkaaminen ja sammaleen tilkkiminen vert. sukupuoliaktiin), KUP Kikkeri h.-kuorma kuatu äitillein piällee, TUU Kurkela kirpitsoine kiukaa ol´ tehty h:im peäl, liika-h.- vasikka, urkkija KUP S-Kikkeri olkaa vait, täss on liikoi-h:i (kuv), vieraas silmääs oksan niät - omassais et hirttäkää (snl); – sm: rakennuspuu, hirsi; ee: (ehitus)palk

hotaissa v
antaa kova tälli, virutama, mie hotaisin ruoskal hevosta

häppeillä v
tuntea häpeää, häbi tundma, mie häppeilen, jot tein heikost veikollein

hätä s
mikä siul tuli h.?, mie itken katkerasta h:stä, isälläin tul´ki sit suur h., ko tulloo h., sit vasta käyvää kirkkoohe, hiä näk´ miun silmíst, mikä h., h.-kello - kylän hälytyskello

huora s hlv
enné kiv’ halkiaa ku h. häpiää (snt), TUU ennem mua repeää ku h. häpeää, KUP mie mittää muuta en kuultkaa, ku ain mihi mänin: h:n-tyttö! (hist), (kertojan isä ei mennyt muiden mukana kolhoosiin)
♦ paremp kymmene kytystä, ku yksi nato-raiska - nato männöö kyllää h:ks ja meil on min'ja-raiska! (knsl)

juomár s
joodik, varjele vakainen luoja j:ille joutumasta (knsl, häätap), hiä ei ole mikkää j.!, hiä kelpajaa siul vaik miehéks, hiä ol´ j. ja kaik - a jumalaa usko kovast, j.-pyhät s (mon) (kuv) neuvostoaikaiset valtionpyhät, ko mie ettee tietäisin, jot miun j. naisi, iän kaiken itkisin ja silmät pilajaisin (knsl)

kamotti s
lipasto, piironki, kummut, läksimmö tyttölöin kans k:i ihhailemmaa, JÄR Läskelä morsiammel ol´ kotont annettu pritanoi - koko vuuvven nutut, rovat´t´i ja k., ko mie mänen toisee talloo, pitäis olla tokkí: kampa, sakset, kartat, k. ja vokki (knsl)
♦ {SPA Korpisalo} läksimmö tyttölöin kans kulakkoin k:i ihhailemmaa

kappuilla v ∨kavuta
– sm: mie kappuilin, a putosin nenällein; ee: visalt ronima, püüdlema
♦ {KPR Suapru} mie kappuilin kovvaa, a putosinki nenällein, elä kappuile, tuas puttoot

karhe s
k.-heinät ol´ kuivumaan levitetty, k.-sieni – jkn tatti - võiseen?, miul ol´ heinä-k. purteel luon pellol, mie luahutan ja sit korjaan k:een pois; – ee: heinakaar, vaal, loog; kõrrepõld
♦ {SPA Korpisalo} heinä-k. ol´ miul purteel luon pellol, silmä-ripset pa' sistikkoo / kulma-karvat pa’ k:see (knsnl, liekkuvirsi); {JÄR Läskelä} heinät ko kuiviit, ajettii k:el, pantii riuku ja naine seiso riuvvun piäl ja vet´ heinät sarraihen (etn); {HIE Heimosi} viikatteel lyötii heinä ja pantii k:el, levitettii k:hel, haravotii, keänneltii ja sit sanottii sikasíks ko pantii röykkylöihe (etn)

ketterä adj
virk, vilgas, poika on k., mie olin k. tanssimaa
♦ {SPA Korpisalo} Maikko, kyl siul on k. mies

kiitto s
kiittäminen, kehu, kiitus, SPA ei ole miunkaa korvissain k:n varraa, mie uon kuurne

kirnuta v
kirnuma, k. voita, TUU Kapasi Anni-munni, musta kana, valkeen kanam-poika, mie ko mänin katsomaa, ni hä vua kirnus voita (härnäysvirsi)

kirves s
naskelii ajat jälest, k:kii häviää (snl), älä k:t luovuta ko tahot olla karhun kans ystävä (snl), KUP Holopitsa äitín tul´ ja ot’ kirveen kätehe oven suust kyökist ja teki sil ristit kaik ympäärt: mäne pois suastaine henk! (l, tapakult), SPA Korpisalo yks Suomem mies löi kirveel polveehe ja tul´ myrkytys, tukeva varma mies kuol, a ois olt miun ämmäin elois, hiä ois sanoil salpaant sen huavan (loitsu, knslääk), TYR Troitsa ain kamine pittää ottaa palloo keral: kel on ämpäär, kel pokra, kel k., k:eev vars tekköö se tekjä k:n viikossa (nlj), SPA krk. mänim mie stoljarskuju masterskuju oppimaa, se johtaja kysy sit no, mitä työtä ossaatto tehhä? - no, koton jo k:ev-varren tein, viikatel varren laitoin, hankon panin varteen, k.-mies - k:n kässíhen ja sittujan persíhen eij juo katsomist (snt), k.-mies ilman k:stä on ko talo ilman nurkkaa (snl)

koha adv
kunhan, mie suvatsen sel´tii, k. vua on suolasta, mie osasín tehhä pillilöi, jaa-ja itse lauloin nuottíhe - k. on iän

koltunoimine s
KUP P-Kikkeri mie praikaa siul opetan yhen k:sen: alene, älä ylene, painu - älä paisu, kuiva ja kuihtu - amen! (loitsu)

korjata v
1. kerätä SPA syksyl korjaťti karpaloi, ko hallat jo käivät, rahhaa k:tii ain eikä pantu turhaa asjaa kopekkaakaa, mie k:an hein-karheen, juhannuksen k:taa kukkii pellom piält ja pannaa potuskan alahe
♦ {KUP P-Kikkeri} ku sota alko, veikkoin kotont läks, ol´ kuustoist vuotias, jäi Pietarin linnaa Baltijan asemal työhö ja ku blokaata tul´, ei olt mittää syyvvä heil, hyö käivät kualím mustii lehtii kolhósam pellolt k:amaa, a ko mäńńiit k:amaa, ei lasettukaa, ol´ tehty piikki-aiat ympäär, a piikki-aian lävite hyö käivät yhten päin ottamaas ja tekkiit semmosii lättylöi mustín lehtín kera, miehet tehtii kulakoiks ja k:tii vankíhe (hist), {SPA Korpisalo} meit k:tii Eurajuojen leiríhe, jovvuimma lottain huoltoo, ko Jumala k:is minnuu poikkee täst muailmast - mua-multa k:jajaa (sp), 2. vangita -

kukahtaa v
käo kukkumise kohta, VEN Häyhäsi niim mont vuotta ellää kuin käki k. kuku kultainen käköinen, kuku miule kuolu-miärä, elänk’s mie yhev vain yheksän, vain en täytä tätä vuotta (knsusk, knsl)

kulakka s

1. nyrkki, rusikas, perrää tappelun k:oil ei hosuta (snl), ROP Volosla oman kullan k. on kuin slatkoi (makja) piirakka (snt) mie heil näytin over-ruavost k:a ja keppii (knsl) – sm: nyrkki; ee: rusikas
2. – sm: vauras talonpoika; kansanvihollinen; ee: rikas talupoeg; rahvavaenlane
♦ sie olet k., rikkaan talon tyttö!; sie olet k. ja sium_pittää panna poikkee täst (kurkku auki)

kuoma s
lapsen kummi, vader, kaim, TUU nosta sie k. persettäis, mie otan hattuin ja rukkasein

kuorruttaa v
kerrata, korrutama (vi. ?), k. lankaa - SPA Korpisalo mie sanoin äijä miuv vokist kiskoi nyörit poikkee, a mie tahon k. lankaa, äijä ohjat pań ympäär vokil ja mie sain tuas k. lankaa

kynttel s kynttelin kynttelii
suru-taloss valvottii k:ii, JÄR (htapakult), morsian pysähty sulhasen ettee k. ki’äés, sulhane anto kultarahan silkkirievun sisäss- mie sain kymmenen ruplan kulta-rahan! (häätap), k:ít tehtii lampaar-rasvást, k. tummast näyttäjää; – sm: kynttilä, kynttelinpäivä; ee: küünal, küünlapäev
♦ {VEN Sopola} kynttelin (2.02.) suoja on puutteen tuoja (ajant)

lakata v
lopettaa, lakkama, vaik mie viikon laulaisin, virsii tapajaisi, laulamast en lakkaa, laulanha mie yhev verran monen ajan takkaa (knsl, rönkötys)
♦ {SPA} Ei laulamasta lakkaa, nyt sielu iloissaa, kun uuvutettu raukka pääsi kuormastaa, ei laulamasta lakkaa, nyt sielu iloissaan, kun murhe maassa alkaa, jo uutta virttä saa

lapsuus s
lapsepõli, heilajain mie kasvattelin lapsuuvestain asti / nyt mie näin - kasvatinkin toista poikaa vaste (knsl)

leppä s
lepp, l.-käpy KUP Holopitsa mie mänin siin noukorotskois metsäähe, siel löin niit l:i muaha ja siel on sit sellaset mustat kävyt l:s, korjaan ne kävyt kaik, panen taskuu ja niist käpylöist paistoin leposkoi, l.-ti´aaro → l.-sirkka - l.-kerttu, lepatriinu бож. коровка

linna s
kaupunki, Pietarin kaupunki, linn, Pekko, mie en ota sinnuu l:a / Pietarihe keralle, l:n-laps - Pietrin orpojenkodista tuotu, KUP Seropitsa isä hänel ol´ linnam poika, vellane, senel linnan-pojal lapset ku kasvo, hyö kaik mäńniit suomen uskoo - hyö oltiiki suomalaisii, a ver´-ta ol´ hänel vellane, KUP Holopitsa Narvan l:aast 30 kilometraa - siin on äitiin havvattu, se on semmone l:an kohta se Pihkova, SPA Korpisalo Sohvi, mie sinnuu en lase l:a, sie jiät paravosan alaa, KUP Seropitsa Pietarin l:as on paljon kivvii, Pietariil l. on komia l. - siel ain pietää häitä! (snt), KUP P-Kikkeri issäin ruato Pietarin linnaas, ei silloin autoloi olt - ain liuvutettii rouvii ja herroi hevosiil, TUU Kapasi varraine tarttu, mikä tul´ valmeheks Pietariiks, vietii l:a, mitä mie sinne l:a mään - l:n seinii katselemmaa, ikkunoi(ta) lukemaa!? (knsl)
♦ {TUU Järvelä} luaje metsääs - metsä kuuloo, luaje l:as - l. kuuloo

lipaista v
sähvata, mie lipaisin ruoskal

louhka adj
1. hakkaja, agar, mie olin oikein l. joka paikkáss - poikiin kans tiukin sitä pualikkaa, 2. mukava, kena, 3. viekas, ovela, nokkela
♦ {KUP Holopitsa} uattelin itsekesein, jot ko mikä ikkenää isäntä tietäis, jot mie olen niil l. - miten mie ossaan kaik työt tehhä - kyl hiä ottais!, {SPA Korpisalo} se Liippo ol' sellane l. tyttö - varma, puna-poskine, l. poika, sorja poika

luht(i) s
pööning, lakapealne tuba, myö makasimmo luhiss, mänin yllää l:ihe, mie pakenin luhtii, raput mäń yllääl l:i
♦ {KUP Korkka} vintti sanotaa Suomés, a meil on l.

mińja s
minia, TUU Järvelä m. talos ov vua palkatoin piika, KUP P-Kikkeri yksi poika nai Pietarin linnást ja äitistä miellytti kovast se m., SKU mieli-m. on anopin kaima, KUP Seropitsa m. ko tulloo jyrinpäiväl hot´ härkint kysymää – älä anna!, äläkä miä itse kysymää! (tapakult, knsusk, ajant), VEN Sopola No nel´liimpyhhín’hä ain häitä piettii, sitävart jot tuotii kesäks se m. ruatamaa, ei tuotu talveks turhaa syömää, SPA älä ämmä äkäelle / em mie m:is uokkaa / siul om poikais pikkaraine / sekkii räkä-nokka! (knsl), VEN Sopola m:l laulu on söisil lunta, ei uo nälkä, joisiv vettä, ei janota, itkisín anoppiain, em vua malta naurultain (knsl)

murjota v murjon murjos
rypistää, kortsutama, JÄR mie en siun takiais käy m:maa housujain - poika pan´ housut jalkaa ja män´ poikkee (tapakult) elä murjo paperloi!
♦ {SPA Hintikkala} älä murjo nuttuloitais!

murkina s
aamupala, ruoka-annos, (hommiku)eine, KPR Tihkovitsa uamusil noustii m:al, KUP Holopitsa mie keitän m:aks mua-muńnii, TYR Uusikontu muantain syömmä m:a ja isä sannoo: nyt poika syö vahvást!
♦ {SPA Korpisalo} kaik joivat m:am pövväs uamusiil kohvii

mylly v
veski, SPA Korpisalo veś-m. ol´ Rosestinás, mie käin issäin kans m:ys, Jastrébinoss ol´ villa-m. v:s yhtä mittaa kartattii, saha-m.
♦ {KPR Lätä} millasés uot m:ýs, sellasés uot pöllýs (snl), m. ov voimakas ve’el, a ihmene syömisel (snl), tyhjä m. ilman tuultaki jauhaa (snt)

neula s
nõel, KUP Ruttenitsa jos kuka lie anto kissam poikasén, pit´ antaa n. (tapakult), n:l tietä ei mitata (snl), MOL Vernitsa mustalaisín arpominen ol´ sellasta: anna n:riepu, mie tien kolmet solmuu siihe i sie älä avvaa niit solmuloi ennemp ko mänet kot´tii, a vot siul on elämäs sellasta ja tällästä, jot elät hyväst

norma s
SPA meil annettii metsä-n., mie kävin issäin kans tukkii sahhaamaa, metsää kuatamaa, kello neljäst uamuu herätetää yllääl, mie itken, pit´ männä viistoist kilometraa, issäin istu eessä ja mie istuin takan ja hiä ain yht-mittaa sano: älä nuku, puttoot perä-kelkan vällii! (hist); – sm: työmäärä, normi; ee: norm

paska s
pask, kulta kiiltää kujan nurkass, p. ei aian piäskää (snl), kiä’ét paskass - suu voiss (snt), ROP lehmä ain huiluis jot silmätkí ol' kaik loakatut p:al, VEN Sopola alkuit sit katsoo pritanuloin luatuu, äit´ sit sannoo jot a voi-voi ko meim Matti tallaas lehmäm paskaa (häätap), SPA Korpisalo läksin liävän kautta ja sanoin Uapollein älä tallo vua lehmän p:ahe! mie en hirviint sinnuu laskee etukautta - miuv vanhemmat kuuloot (tapakult) , VEN Volosla älä p:a pöyhötä, jot ei haiso (snt)

pistyy adv
püsti, SPA Holopitsa hiä nost kätteesä p. ja sano rakas Taivaalline Isä, mie jo praikaa tulen!

päristellä v
saputama, raputama (hobuse kohta), mie juoksin Antin Kat-tät´il, hiä mitä-puuttu siin sopottel, hevone nous yllää, käi p:mää i syömääki (knslääk)

prosta adv
yksinkertaisesti, lihtsalt, KUP mie p. läksin katsomaa

pärskyä v
aivastella, korskua, aevastana, mie tahoin pärskyy, hevonen p.

pursutella v
pesu pesema, mie p:elen tänäpäi vaattehii

purtovoine adj
tummanpunainen, bordoopunane, KUP Holopitsa tattarit käit suuret tuakat seläs pitkin kyllii: surum-turum, nada što-li!? - siint mie ostinkí seitsemät platjat itsellein - ruohom-päiset, p:set ja kaik-karvaset suomen kankait

rankki adj
kö(m)pelö, kohmakas, mie olen vahnaan’ nyt ni r.

ratto s
rõõm, ajaviide, mie ajan r:ksi ain luven

rehkentää v
ratkoa, ratkaista, arvestama, ar(v)utama, hänen asjajaa r:simmö koko päivän, em mie käy siun elojais r:mmää