[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

häilävä s, adj
tantsutüdruk, lauletaa nyt meijän tyttö, laulataa myö hiljaa, jot ei joutuis meijän tytöt h:isín kirjaa (knsl)

kiusata v
VEN Ruussova ain niku k:tii morsiata, jot hiä itkis vua, morsia sit laulo Hyvästi hyvä isä, jot hyvin kasvatit, hyvästi, rakas äiti, jot hellin hoitelit, ja itk, jot hiä ei tiijä, miten se elo tulloo, jot nyt ko männöö vieraasee talloo, jot miten hiä siel kävvyy elämää (häätap, tapakult)

kärpäne s
kärbes, k. istuu luajés (katos), nyt onki kaik kypsät k:set koos (snt) (köyhiä ja nälkäsiä kokoontui paljon pöytään, naureskellen sitten näin todettiin)

kyynel s
pisar, KPR Siiverska koko hää-väk´ tehtii suveks, a issäin äijäsen ol´ kyntämääs ja suś tul´ saran otsaa ja kyykki siin ja silmiist vuotaat k:et, hän sit arvaas jot se nyt onki hää-väk´ suveks tehty, ne suvem muotosest käveliit ja suven karv ol´ pääl heil, a äijä tiäs sellasen taian jot voileipää pit´ pään-käntäväl veitsel tehhä rist ja antaa suven suuhun, anto sen leivän suvel ja se tul´ki ihmeséks, sit se kiitti jot häm pääs suven ammatist pois, ä:iil tapajaa k:ii jokahisel (snt)

lapsuus s
lapsepõli, heilajain mie kasvattelin lapsuuvestain asti / nyt mie näin - kasvatinkin toista poikaa vaste (knsl)

moitti-laulu s → moitti-virs
peigmehe (suguvõsa) laitmine pulmades, VEN Ruussova se ol´ sit sellain nuotehii kiitettii ja moitittii - ne ol´ niit m.- ja kiitos-laululoi: Suotta moitin, totta kiitän tuota Mikkojaisi, koha viel joka tyttö tommosen Mikon saisi!: Lintusemmö-lankosemmo, kysymmö myö luppaa - saammoks myö nyt tänä päiväks tästä laulutuppaa?, Lintusemmö-lankosemmo - kysymmö myö vielä - ettäks työ meit tänä iltan laulamasta kiellä?, Ei myö tulleet katsomaa kylän kauneutta - tulimmo myö katsomaa sen sulhon rikkavuutta!, Emmö tulleet katsomaa kukkoo emmö kannaa - tulimmo myö katsomaa, mihe se Mikko pannaa, Myö tulimma tähä kyllää hiekkatietä myötä, liemmöks tuoneet lankoloil sielt vävyn mieltä myötä?, Ko emmö tuoneet mieltä myötä, myö sit viemmö poisi - ettei meijän Mikko-seukko pilkkapoika oisi, no, morsiánt ko tuuvvaa, sit morsian puolélt lauletaa sellail: ko sie tulit tähä kyllää, katsoit enstäi ortee - matala ol´ kynnys tulla, pois om mennä korkee!, sit ko tulit tähän talloo, katsoit ensin parvil - myö viel uomma tyttölöi, eiks siul ole harmi?, Sannoit, jot on tässä taloss suuri viinan-juakki - potška seisoo toises tuvass ja potškan piäl on tuoppi! (häätap, tapakult, knsl); – ee: laidulaul, peigmehe narrimislaul pulmades

mo(o)ta s ∨muoti
mood, komme, MRK krk. äit´ sano jotta, sie ko alat siel Markkovás kävvä, sium pitteä silt tytölt kyssyy, jos sie tahot sem morsiammeksés, ko nyt on sellane m., jot, pitteä silkki tuuvva silt morsiammelt meil kot´t´ii - sit myö tiijämmä männä hänt vast kosimoa ristäitiin kans (häätap); – ee: viis, tava

murkina s
aamupala, ruoka-annos, (hommiku)eine, KPR Tihkovitsa uamusil noustii m:al, KUP Holopitsa mie keitän m:aks mua-muńnii, TYR Uusikontu muantain syömmä m:a ja isä sannoo: nyt poika syö vahvást!
♦ {SPA Korpisalo} kaik joivat m:am pövväs uamusiil kohvii

pitkä adj
SPA Hinkkala otettii arpaa: annettii kaks lyhhyy ja yks p. arpaa, KUP Seropitsa p. ikä on eletty, nyt rukkilen, jot Jumala jo ottais kiireempää pois, SPA Holopitsa niä enkeliit ol´liit niim p:i, sorjii ja nuorii, jot hiä pań kiä'ét ristii, ja ne lensiit, KUP P-Kikkeri kyl se miun aimain on olt p., SPA Anttu-poika vaihtulaine / kapus p:ä honkaa (knsl), TUU itku pitkästä ilosta, pieru kavvan nauramisest, KUP ei niim p:ä päivää, ettei iltaa tulis (snl)

populi s
köyhä, alustalainen, mökkiläinen, torppari, maatamees, saunik, vaene, TUU (VT), KUP P-Kikkeri seukkoin sano: mitäs, olit tavallinen talonpoika, a nyt olet köyhín p.! (hist)

praikaa adv ∨praikoi, ∨paraikaa
– sm: parhaillaan, nyt; ee: praegu, just
♦ {TUU Kavelahti} mie p. unehutin, mikä paikka se semmone ol´, {TUU Variksela} praikoistki ovat ne kaivot viel, {VEN Saklina} myö mäntii Tornii ja kysyimmö, siint sannoit, jot ei teil ole pakko lähtee, kyl työ voitto jiähä - myö olemma p:ki Suomés (hist), {KUP Seropitsa} kuninkaan aikaan kopekast sai enempää, ko p. sa’al ruplál

rankki adj
kö(m)pelö, kohmakas, mie olen vahnaan’ nyt ni r.

rauha s
rahu, ei tule hyvvää, ko taloss ei tule r:a, SPA Korpisalo issäin ehtoo-virs on oikein hyvä virs, jot voittais muailmas r., elläis kaik rauhallisést, ei tulis muhinaa eikä riitaa, KUP Seropitsa ol´ suur sota, a nyt on r. olt kavvan - no tulloo viel sota - tulloo-tulloo, se on Pipliskí sanottu (knsusk), KUP Holopitsa äitín ain sano, jot pannaa nyt kiä’ét ristii ja rukkoillaa Herra Jiesus siunatkoo... - sit istuttii r:as, KUP Orava tulloot tuppaa mustalais’t - oi-oi! - eivät anna millastakkaa r:a - ostat i kaik!, poika nuori, miksis ryöstit, r:n pois miun rinnastain (knsl)

suven-korenta s
kiil, s:t tiesiit sottaa, myö olimma kualmual kitkemääs ja niit lens mont parttii (parvea), mäńńiit kaik yhes riävýs i pyöriit vähän aikaa ja mäńńiit Saksaa päin, a mitä niä s:t tälläil nyt käivat pyörimää? mie sanoin jot nyt sota alku - se ol' ihmettä oikee (knsusk, ennust)

tahko s tahkon tahkoo
t:l terotettii kirvest; nyt kiertäjää, hiä ono ko t. ikännää (snt) (kuvann. - kõva kui kivi) – ee: käi, teritaja

tallukka s hellitl
põrsake, laiskvorst, mikä tapa emä-sial, sama tapa t:l, mihe ne kaik lapsen-t:t nyt mäńniit?

tania adj ∨tanja
kelpo, reilu, mõistlik, TUU (VT), SKU Malkkila morsín pit´ itkee, jottei kävis itkemään uuvessa koissaa: sanottiin siun olevan / pää tarkka, t. mieli / ylen paljon ymmärrystä / mikä siult nyt mielen otti / ja kukapa tajun tapasi / anto turhat tuumat? (häätap, nevvokkivirsi)

torruu v → rienata
riidlema, älä äiti minnuu t., t. nyt jo toisii, t. toista sisojaini, syksyl lähen poisi (knsl, rönkötys); – ee: riidlema, noomima
♦ {SPA Korpisalo} kons mie yksinnäin lapsen tein, anoppi minnuu kovast toru: sie tahoit tappaa itsiäis ja lastais!

tuuma s → uatos
ajatus, mõte, mikä siult nyt mielen otti, kukapa tajun tapasi, anto turhat t:t? (knsl, häätap)
♦ {KUP Seropitsa} mikä on kaikist rasvasemp? - mua, a mikä on kaikist kiireemp - t. (arv)

täi s ∨tävy
täi, TUU Järvelä ihminen tulloo ennen kuolemaa kovast t:hen, sellail sitä sannoot jot tulloot nahan alt: ei se nyt ennää piäse, jo se nyt kuoloo (knsusk), hirven t. → losin t., sian t., t.-tarha - VEN Sopola ko tul´ näkkööhe tai vaik mihi sellasii leimoi ja alko syyhytä, niit sanottii t:ks
♦ {KUP P-Kikkeri} t.-paimen kuka yhtäkää täitä ei lövvä, jiäp t.-paimenéks (lastenperinne)

vasta s → vihta
viht, VEN Sopola v:t pittää luhiss kuivattaa, miss eivät niä päivää, sit tulloot sorjat ruohom-päis’t, SPA Korpisalo ämmäin lämmittel saunan, ot’ v:n ja vienon vähäsen ropsuttel, sit siunaal ja sano Ieva, nyt on rauhás... ja laps alko parantuu, käi tuas käimää (knslääk)