[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

ajos s ajoksen ajosta → ajetus, paise
– sm: märkäpaise; ee: mädapaise
♦ {SPA Korpisalo,} KUP Seropitsa ko vua ol´ a. miss lie, pantii mer-ajjoo ja hiä avahus auk, märän tempaas mer-ajo poikkee, vanhat kutsuitki mer’-ajo (knslääk)

antaa v annan annoin
– ee: andma
♦ {KUP S-Kikkeri Yhel ihmesél ei a:taa kahta ikkää!} {VEN Ruussova} käytii kutsumass häntä pitämää seuroi ja antamaa rippii (usk), {SPA Korpisalo} mie annoin suuta otsal - kylmä otsa niinku jiä-pala, {SPA Korpisalo} mie annan rahat kättee siul - ota!, {SPA Korpisalo} ko tahot hirttää, vihollinen a. voiman, a. nyörin, hiä a. kaiken! (usk), {KUP Kikk.} anna kättä over rutškal (snt), hiä anto korvapuuskan, tul´liit kysymää sulhanen puhheem-miehen kans ja isä anto naimisii (häätap), {KUP Holopitsa} ei Suom’ sinne a:nt (= Suomen radion allonpituus ei ylettynyt)

apilas s
– sm: apilas; ee: ristik
♦ {KUP S-Kikkeri,} SPA Pitkälä klever, {MOL Piessälä} KUP Röllö a. on kleever-heinä, {SPA Luumitsa,} KUP Holopitsa a.-heinää tarha on täyn

hyle s
paise, ummetus, ummistus
♦ {KPR Mihhail.} nuapurillain ol´ sormés h. (sõrm umbes)

jänis s
– sm: jänis; ee: jänes; – sm: pajunkissa; ee: pajutibu
♦ {SPA Holopitsa} miäer rinnas ol´liit tantsut, i se vanha hullu mäń tantsimaa nuoriil sitä russkovoo, keks-keks-keks niim paljo keikku jot haukkuit hänt Zaajets - jot niin ku j. (tapakult); ei(hä) työ jäniksen seläss pakene (snt), eihä työ j. ole (snt); {JÄR} j:kset on pehkolois; {KUP} hiä kuuntel niku j. korvat hörkössä (snt); {SKU} Pekkalan Eljaksel tul´ iltasiil lehmät kot´tii, hää mäń karjaa korjaamaa ja näk´ valkosen jäniksen siin aittasa reunal tarhaas, mäń sit jänist ajamaa jälest: ajan pois - kettää omenuspuut! Ajo-ajo … ja ku heräs, ol´ki siin Ihalaisin metsääs, a sinne on ainaski kolmet kilometraa - se henk' vei, paha henk', se j. sit hävis (kns-usk, pirun ilmentymä); {HIE Heimosi} uokel-tuokel tuomenkukka, viikel-vaakel vammel-koukku, koukku metsähe kolahti, j:tä päähä jäsähti, j. jäi reäkkymähä, hyppääs perä-kornitsaha, a mie metsän kenkkäriksi (leikki, ll)

kallellaa adv ∨kallallaa
– ee: külili, viltu
♦ {SPA} kaik viis kampainaa nyt on siel tier reunál röykyss kylellää ja k., Ieva tallas kattilaa, kiissel-kattila k., vasikat kaik vallalla (nlj, ll)

koira s
– ee: koer
♦ {TUU Järvelä} k. nimen antaa, mies nimen kantaa (snl), väkisin k:n, ko metsähe ajjaat, sellasen se tuop otuksenki (sbl), kel kasvo k.-nännä silmäluomee, sit ko otettii leivät kiukaast pois, leikattii vari leip’-pala ja paineltii silmäluomii, sit visattii leip’-pala k:ál (knslääk); {TUU Alajoki} mitä k. kirkoss tekköö? (snt, jokainen jää sikseen, miksi se on luotu, eikä perusluonne muutu); k:a ain muistetaa - kuka lyöp, kuka syöttää (snl), hyvähä k:ki kuoltuaa (snl), mustaa k:a valkoseks et pese (snt); k. äkkäilöö, k. äräjää, juoma-k., k:n-nännä – näärännäppy; odraiva, k:n-taut (kns-lääk; pelästymisestä juontuva lastentauti), ratto-k. (kuv, ihmisestä ja k:sta, joka ei kuuntele); {KUP Osnakka} k:n kihermitsä - tähtikuvio, viimosta k:tki reppiit (snt), vanha k. ei valetta hauku (snl); {KUP S-Kikkeri} senkí k:nahka! (hlv, pej), lapsel tul´ k.-taut, mäntii Helenal - hiä käsk tuuvva multoi, suoloi, leipää, tuhkaa ja sen tuhkan käsk visata tier risteyksel ja sannoo: amen! amen! amen!, sit pit´ syyvvä loppu - ja tul´ niim pulskee poika jot... (knslääk; taika); {MOL Lessovitsa} k:n-nännä on mikä kasvaa silmää, näpykkä: näät ko k. kussoo, siint sannoot tulloo, pittää lämpöösel leiväl painella (knsusk; knslääk); {KPR Mihhail. KPR Vuiri} minkään enemp k:i koos, sen vetelämp larkkimine (snl), mäntii k:n kera jojel ja mie luvin kolt kertaa ja ne syplät kaik hävisiit! (knslääk), viisas ko papin k. (snt), a miss hiä ono? - koiríl heinii pannoo (snt; nlj), hauku, k., kotonnais, oman pövvään-allais! (loitsu); {ROP Voloisla} kattoo - älä kasva, alene - älä ylene, kuu katois ajaks, a sie kattoo iäks ja peästä meitä pahast, sit täyty viel puhaltaa phuu-phuu sen k:n peäl (loitsu); {SPA Korpisalo} silloin k. uimaa, ko veś persíhe nousoo, Surkka-veikkoin kävel jo hyväst, a sit ot’ jalat alt - hänel ol´ k.-taut (kns-lääk); {VEN Sopola} ennen koiralt kuś loppuu, ko rikkált rahat (snl), ennen koiralt kuś loppuu ko rikkaalt rahat (snl); {KUP Seropitsa} kat´jal jalkoi kivist - hiä on pelästýnt nel´-jalkasta lipo k:a, a hiä jäiki lähtemín jalkoihe mein ikkunan ál (knslääk); {ROP Volosla} väkisen k. metsää männöö, sellaisen se tuop otuksenki (snl), kopja on k. kotonnaan (snt)

kul´l´aita v
– sm: seurustella, riiata; ee: kurameerima, käima
♦ {SPA Korpisalo} ol´ yks Vennäir-Rotkuvam poika, pitkä, oikein sorja - napal minnuuhe kii: kävvää k:imaa, kahen sit käimmö käymää, no tanssitaa-tanssitaa ja hiä kävvyy minnuuhe kii mie lähen provozhat’ tebja!, mie sanon, jot: ja ne umeju po-russkij! - a ja tebe pouchju, tebe jazyk dam - mie opetan sinnuu vennäiks! - jot mie panen kielen siul suuhu, sit opit vennäin kielen! - mie sanoin: Kol'ka, ja ne hochu - mie en taho - miten sie miul opetat? - mäne hiitee, en taho kettää! (nlj, tapakult)

lävite(n) adv
läbi, hiä om mänt l. veet ja valkiat
♦ {SPA Korpisalo} otin suuhu vettä ja lasin ukser ravvan l. (knslääk), {KPR Tihkovitsa} mie käyn siivilöimää tätä kiisselii harsol l., {KUP Orava} mie tuntemaal tunsin, jot en mitenkää siint asjast l. en tule, {VEN Sopola} laskijaisén’ pyörämäkkee tehtii, ol´ sellane rummakko niinku järv, siint tehtii pyörämäk’, jiähä lyötii reikä ja pantii suur seiväs, i se pantii rattaam-pyörän l., ja sen rummun l.

meri s
– ee: meri
♦ {ROP} mihe se mer' ei mäniskä, ko penkereet pitäis (snl); {SPA} tulloo mies meren tuant, a ei ennää turpeen alt (snl)

proopa s ∨proov
– sm: koe; ee: proov
♦ {TUU vanh.} {SPA Korpisalo} mie käin rintkois, majjom proopal aluks pit´ männä, pantii kannuu paper, jot ol´ hyvä majjon proov - ja jono käi takkaa!

pruiskata v ∨pryiskata
– ee: pruuskama, pritsima
♦ {SPA Korpisalo} ämmäin parans yö-itkuloi - ot´ vettä suuhu ja pruisk läpi ukser rampin tällai, {KUP Ärttölä} Kat´-tät´ tul´, mitä-puit´ sopottel ja pryisku hevone nous yllää i käi päristelemää

rajona nõuk

♦ {KUP P-Kikk.} r:st tul´ paper, mie tulen r:a, jot minkän tähten kutsutaa? - uattelin, jot nyt korjaat miunki!, {TUU Kavelahti} katsoimma, jot kaikkíst parraat lehmät, suur karja vietii pois r:st - enstäin riitahuimmo r:n-herroin kans, a sit tul´ niit sota-herroi siin ja hyö miäräsiit, jot viekää kohallee Leninkrattii (hist), {KUP Holopitsa} vaik miul ol´ lapset, miul jaa pantii sahata norma, niin ku ne r:n-piäliköt miäräsiit sielt, {KUP Seropitsa} käimmö rajonnoi saunaas kylpemääs

ruis s rukkeen : ruista
– ee: rukis
♦ {SPA Korpisalo} läksimmö veikkoin kans uamust varrain niittämää ruista; {VEN Sopola} ruista kylvetää kahem-puolel Laurii (10.8.) (etn, ajant); panimmo rukkeen kuvot röykkyy; {KUP} nel´lä vuotta olin lapsel-likkan, mitä sain palkaks – kaks säkkii ruist, kaks säkkii otrii ja säkin kauroi (etn), juhannus-iltaan' tikuttiit ser rukkeen, jot ko avvautu letti auk, tulet vanhan'-tyttön' (knsusk, ennust)

ruumis s
– ee: surnukeha
♦ {KUP P-Kikkeri} se r. ol´ viety jo morkaa, siihe r.-huoneel; r.-riih’ - se ol´ kappeli, missä pijettii ruumiita; {VEN Sopola} ennev-vanhaa r. pestii vastal; {TUU Kavelahti} se mein Putro sit hävis yheksäntél toist vuon, jot ei r:kkaa löytäneet, ko siihe aikaa ol´ oikein paljon sita varkuutta ja murhaa, vissi on siellä häner r:in mihi-ni-put´ vieneet syrjää ja... sit ilmoituski ol´ pantu lehtiin, no, ei löyvvetty r:ta... most Nevvaa tahi vettee puvottiit? (hist); {SPA Korpisalo} siel tsuassinás (‹ ven. kellotapuli), mis r:ita pietää, ol´ r., kansa koko ajan veisaas, ko r:ta suatettii

ruusu s ∨r.-tauti
– ee: roosihaigus(erysipelos)
♦ {TUU Järvelä} ko on rakko-r., sit kelpajaa siar-rakko siihem piäl, sit se piästää, miul tul' puna-r. jalkaa - punotti ja pöhötty - siihem pannaa punasta verkaa ja liitu karsii siihem punasev veram piäl ja ruisjauhoi ripsuttii siihev veram piäl ja viel kirpitsäst lykättii jauhoi ja pantii siihev veram piäl - se piästää (knsusk, knslääk); {KPR Tihkovitsa} ämmäin parans r:u - enstäi ol´ mustaa oma-kuvottuu sarkaa, sem piäl pantii punasta sarkaa, punasen saran piäl pantii sinistä paperii, sinisen paperin piäl kuavittii liituu ja kaikem piäl pantii r.-kukan lehtii (knslääk); {VEN Sopola} ko on puna-r., ni ei huoli ko punane riepu ja liitu-jauhoi, ko on sinisen-kirjava r., pit´tää olla sinist paperii ja ruis-jauhoi; ko tulloo pien sininer rakko, sit se on rakko-r., sil pantii piäl pässir-rakkoo; {KUP Seropitsa} ko ihmistä vilustuttaa ja punane merkki tullo - se on r., siin pannaa yheksän lajjii: pellovasta, liituu, punasta lankaa, mer-ajjoo ja pirum-paskaa (knslääk)

staarosta s ∨starssina → ontermanni, oltermanni
– sm: kylänvanhin, kunnanvanhin; ee: külavanem, vallavanem
♦ {KUP P.-Kikker} kolmen vuorokavven piäst ol´ kokohus ja minnuu pantii s:ks; {SKU Taaitsa} äijäin ol´ Rospeekan s:n', sit koko suuren volostin vanhipana

vastomaine adj
tuntematon, outo, epämiellyttävä, vastik
♦ {KUP P.-Kikker} kahem vuuvem piäst pantii meil numero passim piäl, jot vasten lakkii oletto t´iäl, mänkää, mihi tahotto, a ei Pietarin ablastii - a mihi meim pit´ sit männä?, kaik ol´ ihav v:sta! (hist), {KUP Seropitsa} ennempää oltii tarha-pöllölöi - mäntii likasee saunaa, savvuu täyn’ viel, lasta tekemää, minnuu niin nukutti, viel tuumasín, ketä siin nyt on v:sii? (knslääk), {KUP Orava} se ol´ niin outoo ja v:sta

yö-itkut s

♦ {SPA Korpisalo} mie paransín y:loi - otin suuhu vettä ja lasin ukser ravvan lävite kämmenellein ja pesin kasvot lapsel, ja siunasín (knslääk), {KUP Seropitsa} sitä appuu antoit y:loil vanhat ämmät, kutka paransiit, pessiit lapsil silmii (knslääk)