[ING] Ingerisoome murdesõnaraamat

ala(a) adv ∨alahe, ∨allaal
alla, all, KUP S-Kikkeri ei ota jalkojaa a:a ollenkaa, KUP anna ensin nenän a., sit suat antaa hännänki a. (snt) (lapsia on aina hoivattava), SPA Korpisalo myö kiiree mäntii peitteen a., SPA Korpisalo mänimmö kirkon a:a, KUP Kantola kiel jäi jalan a:a (snt) (sanottiin, jos lapsi alkoi ensin kävelemään, ei puhumaan), sanotaa jumalan kirjaski: äläkä, hyvä Jumala, salli kenenkää toisen kiäen a. surra - se on suur synt! (usk)
♦ {KUP Kikkeri} mie panin jumalan kirjat kaik lapsen piän a:a - hyö (NKVD:n upseerit) niit eivät löytäneet! (hist)

alasin s
alasi SPA Hintikkala
♦ {HIE Rimelä} pölkkyy ol´ lyöty se a., sellane rautane, minkä piäl viikatetta taottii

alt adj ∨ált
SPA Korpisalo tulloo mies meren takant, ei tu' ennää turpeen a. (snl), tifi-taut ot’ miul jalat a. poikké

Annam-päiv(ä) s
6.12., annapäev, SPA Korpisalo sit on aikaa yökötellä Annam-päivään saakka (ajant, snl)
♦ {KUP Seropitsa} Annam päiväst on päiv naverna kaikkein lyhhémp

api s appii (interj)
abi, SPA Korpisalo ain issäin huus: Maikko, tule appii (interj)!, morsian käi huutamaa: tulkaa appii, tulkaa appii, mies kiertää! (kasku, nlj), hiä meil ain tul´ appii(he) / avuks

apservatorija s
tähtitorni (Pulkkalassa), observatoorium (Pulkovos), TUU Kavelahti ne ol´liit sieltpäi, miss ol´ se Pulkkalanmäk’ (ven Pulkovo), mis ol´ se a., se tähtiin tutkinto paikka korkien kennääm piäl, tähtien a., a ne kylät ol´liit sielt kennääst allaapäi, yks mäń Leninkrattii päi, a toin mäń toisel huaral, (SPA Korpisalo) Näppilän tät´t´iin mäń ukkolaa a:n komentantal – sm: tähtitorni; ee: tähetorn, observatoorium

aroheinä s
SPA Luiskenitsa - pitkä, kasvaa tarhois, ei ole metsän reunís, otsás niinku ruistähkä

arvol olla v
kirjoilla, olla kirjas, registreeritud, SPA työ olettaki jo papin a:ol (konfirmoitu)

haikka adj
uhke, rühikas, SPA Tuonitsa hyö ol´ h:oi ja sorreita poikii kaik!, SPA Korpisalo nurmen nurkat maantien kolkat otan turvakséni, ja täst kyläst h:n pojan otan kullakséni (knsl, rönkötys), sotamies ain h. poika!
♦ {SPA Tuonitsa} {SPA Korpisalo} Moos-ennoin ol´ h. mies, Pietar-veikkoin ol´ h. poika, ai-voi ko hyö ollaa haikkoi ja sorreita!; {VEN Repola} vaik mie olen pien ja musta, nostan piähäin kekkaa, sit mie mänen löyhöttelen, tiän-kylän haikkoin sekkaa (ksl, rönkötys); {SPA Korpisalo} sotamies on h. poika, miekka vyöllää kävvyy, tiän-kylän ämmät uotteloot sotamiehest vävvyy (knsl, rönkötys); {MOL} kyl molotsa muijan saapi, akan saapi aika h., verka-viittasen vetääpi (knsl); {TUU} laiskaal eij juo paikkaa, vaikk ois kuinkii h. (snt)

halko s
halg, morsiusparin sänkyyn pantiin h:oi (häätap), koivu-h. - SPA Korpisalo siul puita tapajaa - koivu-h:(l)oi sarraaja täyn
♦ {VEN Sopola} suavii pantii pehmosii kaura-rummenii, pantii kaks h:o ja piäl seula, seulaahe valkia puhas riepu, siihen kua’ettii rahka valumaa, jot ei mänt se rahka-veś turhaa; {SPA Korpisalo} siul puita tapajaa - koivu-h:(l)oi sarraaja täyn

heinä-karhe s
heinakaar, loog, SPA Korpisalo miul ol´ h.-karhe purteel luon, niitetty heinää, ai-ai, tokkii - pilvém piä taitaa tulla, pit´tää männä haravoimaa, h.-harppi → heinä-sirkka
♦ {KUP P-Kikkeri} KUP Holopitsa

helma s
hõlm, SPA Korpisalo ot’ veikkoin h:ahee ja vihtél koiraa ja poikaa (knslääk)

hirs(i) s hirren hirttä
KUP Kik vaik h:i luvattii metsääst, ei olt, mil tuuvva, SPA Korpisalo em mie seinä-h:i syö! (snt), SPA Korpisalo nosta hirrestä, pa´ paljasta (snt, nlj, vulg) (kuv. hirsikehikon hakkaaminen ja sammaleen tilkkiminen vert. sukupuoliaktiin), KUP Kikkeri h.-kuorma kuatu äitillein piällee, TUU Kurkela kirpitsoine kiukaa ol´ tehty h:im peäl, liika-h.- vasikka, urkkija KUP S-Kikkeri olkaa vait, täss on liikoi-h:i (kuv), vieraas silmääs oksan niät - omassais et hirttäkää (snl); – sm: rakennuspuu, hirsi; ee: (ehitus)palk

hämmentää v
segama, SPA Korpisalo ämmäin hämmens ja rippautti ain suoloi, harakka putroo keittää, hännällää h. ja nuokallaa maistaa (ll)
♦ {TUU Kavelahti} kunis on tervehys, kaikkíst kallis on, jot Jumal ei ymmärryst hämmentäis, {KUP Seropitsa} Vihksormus pittää laskee stakanan pohjaa kakstoist tuntii yötä ja h.-h., ko kävvyy sellain pulliloi tulemaa, sit jo hylkää h:mäst ja katso! (ennust)

hämärtää v
halvasti nägema, KUP Kantola äijä ei piäst peril, miss hiä ono - silmät h:t, SPA Korpisalo viimein käi jo h:mmää, ei käynt näkemää, ämmäin sit sano siul on jo kaihe kasvaant, olisit tult ennempää miul luoksein

juossa v

1. jooksma, 1. SPA Korpisalo sit pit´ j. ja kolmen päin käyvä kaaristammás ommii lehmijäis
♦ {SPA Holopitsa} myö oltii kirutettu sellain, jot ko tulloo palo kyläss, myö ollaa ensimmäiset, kutke j:a sinnen, ja meil pit´ ottaa omat ämpärit, 2. lehmä on j:ut (lehmä on tullut tiineeksi)
2. – ee: lehma paaritama
♦ {KUP} lähtemä on j:ut

kattara s
Bromus secalinus, SPA Tönttölä k. ol' rukkís, jäit leipäähe, KUP Orponja k:a ol´ paljo rukkís, k.-heinä - SPA Hinkkala k.-heinää kasvaa ve’en ympäär, vars tulloo punaseks, TUU, KPR, SKU, HIE

kähäröiä v
lokkima, SPA Korpisalo istutin koivun ikkun-alá, k:tin latvan, sinis elän issäin kois, kunis koivuin kasvaa (knsl)

kiitto s
kiittäminen, kehu, kiitus, SPA ei ole miunkaa korvissain k:n varraa, mie uon kuurne

kirjava adj
1. monivärinen, värviline, SPA k:a sotkuu älä pese valkosen kans!, VEN meil miehetkí käivät k:t kintaat kiä’és kirkós, TUU ämmälläin ol´liit k.-varssukat, viirukkaat sukav varret, TUU äyrämöiset pit´t´iit k:vii kintaita ja lapasii

kirves s
naskelii ajat jälest, k:kii häviää (snl), älä k:t luovuta ko tahot olla karhun kans ystävä (snl), KUP Holopitsa äitín tul´ ja ot’ kirveen kätehe oven suust kyökist ja teki sil ristit kaik ympäärt: mäne pois suastaine henk! (l, tapakult), SPA Korpisalo yks Suomem mies löi kirveel polveehe ja tul´ myrkytys, tukeva varma mies kuol, a ois olt miun ämmäin elois, hiä ois sanoil salpaant sen huavan (loitsu, knslääk), TYR Troitsa ain kamine pittää ottaa palloo keral: kel on ämpäär, kel pokra, kel k., k:eev vars tekköö se tekjä k:n viikossa (nlj), SPA krk. mänim mie stoljarskuju masterskuju oppimaa, se johtaja kysy sit no, mitä työtä ossaatto tehhä? - no, koton jo k:ev-varren tein, viikatel varren laitoin, hankon panin varteen, k.-mies - k:n kässíhen ja sittujan persíhen eij juo katsomist (snt), k.-mies ilman k:stä on ko talo ilman nurkkaa (snl)

kohtalo s
1. liha-annos, SPA, KUP perree-mies jako pövväs jokahisel k:n, 2. (kuv) onni - jokahisel on oma k., ei tiijä ihminen k:aa - kel mitenki juajetaa
♦ {KUP S-Kikkeri} isä ko ol´ työn-tekijä, hänel ol´ ain suuremp kohtalo ko lapsíl, liha keitettii, tehtii k:iks, jokahine sai oma k:osén, jot ei kellää tult paha miel (tapakult)

korjata v
1. kerätä SPA syksyl korjaťti karpaloi, ko hallat jo käivät, rahhaa k:tii ain eikä pantu turhaa asjaa kopekkaakaa, mie k:an hein-karheen, juhannuksen k:taa kukkii pellom piält ja pannaa potuskan alahe
♦ {KUP P-Kikkeri} ku sota alko, veikkoin kotont läks, ol´ kuustoist vuotias, jäi Pietarin linnaa Baltijan asemal työhö ja ku blokaata tul´, ei olt mittää syyvvä heil, hyö käivät kualím mustii lehtii kolhósam pellolt k:amaa, a ko mäńńiit k:amaa, ei lasettukaa, ol´ tehty piikki-aiat ympäär, a piikki-aian lävite hyö käivät yhten päin ottamaas ja tekkiit semmosii lättylöi mustín lehtín kera, miehet tehtii kulakoiks ja k:tii vankíhe (hist), {SPA Korpisalo} meit k:tii Eurajuojen leiríhe, jovvuimma lottain huoltoo, ko Jumala k:is minnuu poikkee täst muailmast - mua-multa k:jajaa (sp), 2. vangita -

körö-kirkko s
(kuv, halv) lahkolaisseurakunta, hyppääjät, hüppajate lahkusk, SPA Pistér ol´ oikeen hyvä pappi, a rikkaat ei tahtoneet hänt ja mäńńiit k:ohen (kuv, usk), körö-körö kirkkoo, jämä-jämä jääskee, Muratalta markkinoil, Korkkaa ja kirkkoo (ll)

kuorruttaa v
kerrata, korrutama (vi. ?), k. lankaa - SPA Korpisalo mie sanoin äijä miuv vokist kiskoi nyörit poikkee, a mie tahon k. lankaa, äijä ohjat pań ympäär vokil ja mie sain tuas k. lankaa

käpy s
käbi, KPR Mihhail. tyytymätöin ko kuusen-k., SPA Korpisalo orava kapus puuhu, kävyn ot´ hiä suuhu (knsl, kölli)

lahantka s
amme, sammio, puusoikko, pali, küna, SPA

lapsekas adj
mitme lapsega naine, SPA Korpisalo lotat korjasiit l:kaat luoksee, huutaat ken on l., tähä tulkaa meil luo - l:kaat - ei sellasii, kel lapsii eij jolt, a sellasii, kel ol´ lapsii - kel ol´ kolt, kel ol´ nel´l´ä, kel ol´ viisiki, ja miehet sottaa katonneet (hist)

laulella v
laulma, SPA Korpisalo vaik mie heilast l:en, ei miul heilaa uokkaa, a virsissäin ja sanoissain vetelen vaik suotta (rönkötys, liekkuvirsi)

leikki s → t´iukku
peli, tapaus, mäng, juhtum, KUP Ärtölä vot millaista l:i!, vot sellasta l:i!, SPA Korpisalo ai, ai tokkii! vot millasta leikkii miul on tult nähtyy! - a elloohe jäin!

linna s
kaupunki, Pietarin kaupunki, linn, Pekko, mie en ota sinnuu l:a / Pietarihe keralle, l:n-laps - Pietrin orpojenkodista tuotu, KUP Seropitsa isä hänel ol´ linnam poika, vellane, senel linnan-pojal lapset ku kasvo, hyö kaik mäńniit suomen uskoo - hyö oltiiki suomalaisii, a ver´-ta ol´ hänel vellane, KUP Holopitsa Narvan l:aast 30 kilometraa - siin on äitiin havvattu, se on semmone l:an kohta se Pihkova, SPA Korpisalo Sohvi, mie sinnuu en lase l:a, sie jiät paravosan alaa, KUP Seropitsa Pietarin l:as on paljon kivvii, Pietariil l. on komia l. - siel ain pietää häitä! (snt), KUP P-Kikkeri issäin ruato Pietarin linnaas, ei silloin autoloi olt - ain liuvutettii rouvii ja herroi hevosiil, TUU Kapasi varraine tarttu, mikä tul´ valmeheks Pietariiks, vietii l:a, mitä mie sinne l:a mään - l:n seinii katselemmaa, ikkunoi(ta) lukemaa!? (knsl)
♦ {TUU Järvelä} luaje metsääs - metsä kuuloo, luaje l:as - l. kuuloo

lomottaa v
lõhkuma, hajottaa, purkaa, lammutama, SPA kk. valosta kivvee lipokka puatta kivvee l:ettii lomkkís
♦ {SPA Korpisalo} rosmot l:tiit kaik äitiin kamotit - etsiit kulta-rahhoi, mitä sie mein porttii siin l:t!

marja s
mari, m.-piirakka, m.-suppi - hedelmäkeitto, m.-pehko - marjapensas, SPA Korpisalo kaik m:t on syöty - katkerat ja makiat, makkaa-makkaa m.-lintu, makkaa makkaa m:n-tuoja, pane silmät kiinni, silmäripsit ristikol, kulmakarvat karheehe, leppää leppää leivän suaja jne (knsl, kehtolaulu), ei tämä laps ennää m:oi syö (snt), tyttö ei uo m. - ei hiä yhes päivääs karise (snl)

matikka s
? , SPA Sääskelä oli ennen Ontermanni, O:sta m., m:sta pöperö, p:stä pöytärikki, p:stä ripukka, r:sta rintasolki (ll)

metka adj
vahva, KPR Tihkovitsa oi-oi ko miun ämmäin ol´ metka ihmine!, naiset käytii hänel luonaa iltaa istumaas, keträämääs-karttamaas, SPA Korpisalo Katriina-ämmäst sanottii kyläl mudraja babka, hiä osas ruavait ja naisii parantaa, ol´ m. naine (knslääk)

miekka s
mõõk, t´iän-kylän ämmät puaruvat, jot tyttö on kuormaniekka, a tyttö on hoikka ja solakka, ko sotamiehen m. (knsl) kalevam-m. - tähtikuvio Orionin vyö (kuvion kolme keskeistä tähteä), tähtkuju Orioni vöö, SPA Korpisalo ämmäin ol´ muailman viisas, hiä kai’ taivaan tähetki ties siin ono Väinöv-viikate ja siin Kalevam-miekka

mińja s
minia, TUU Järvelä m. talos ov vua palkatoin piika, KUP P-Kikkeri yksi poika nai Pietarin linnást ja äitistä miellytti kovast se m., SKU mieli-m. on anopin kaima, KUP Seropitsa m. ko tulloo jyrinpäiväl hot´ härkint kysymää – älä anna!, äläkä miä itse kysymää! (tapakult, knsusk, ajant), VEN Sopola No nel´liimpyhhín’hä ain häitä piettii, sitävart jot tuotii kesäks se m. ruatamaa, ei tuotu talveks turhaa syömää, SPA älä ämmä äkäelle / em mie m:is uokkaa / siul om poikais pikkaraine / sekkii räkä-nokka! (knsl), VEN Sopola m:l laulu on söisil lunta, ei uo nälkä, joisiv vettä, ei janota, itkisín anoppiain, em vua malta naurultain (knsl)

monikkaine adj
jokunen: mõni, KUP Holopitsa siel vua m. vat´ ol´ parvél ja retkuu ies ei olt, SPA Korpisalo miul m. aśja johtu mielést poikkee; – sm: muutama, jokunen; ee: mõni

mylly v
veski, SPA Korpisalo veś-m. ol´ Rosestinás, mie käin issäin kans m:ys, Jastrébinoss ol´ villa-m. v:s yhtä mittaa kartattii, saha-m.
♦ {KPR Lätä} millasés uot m:ýs, sellasés uot pöllýs (snl), m. ov voimakas ve’el, a ihmene syömisel (snl), tyhjä m. ilman tuultaki jauhaa (snt)

nalja s
nali, n:ahe et sua suuttuu, SPA Korpisalo Hanikkalan ämmäin ol´ n:n-tekijä, sannoit jot männää Hanikkalan ämmälle, hiä ain naljaa tekköö!; – sm: vitsi, nalja; ee: nali

narrinta-virs s ∨rintu-virs, ∨rintu-nim´
narrimislaul, SPA Korpisalo sanottii Pornitsan jäykkä-häntii, Uuvenkylän kuun-tervaajii – molommat n:i mokomii

niävöltää adv
kasvoilta(an), näo poolest, SPA Korpisalo hiä ol´ n:ä oikein sorja poika, hiä ol´ niävöltääki oikein sorja poika!

norma s
SPA meil annettii metsä-n., mie kävin issäin kans tukkii sahhaamaa, metsää kuatamaa, kello neljäst uamuu herätetää yllääl, mie itken, pit´ männä viistoist kilometraa, issäin istu eessä ja mie istuin takan ja hiä ain yht-mittaa sano: älä nuku, puttoot perä-kelkan vällii! (hist); – sm: työmäärä, normi; ee: norm

pappila s
pastoraat, käyvä p:as SPA Korpisalo meil äit´ anto tällasen merssin käs’-vartee, pantii retku piäl ja läksin pappilaa, mitä hiä sinne kaikkee mätti - voita ja saijaa ja kolpassii, KUP P-Kikkeri äitín lahjoitti miul kirjan „Hengellinen kotielämä“ (1908), ku p:as olin, rippikoulun käin - tätä kirjaa ain kuletin kerallain, VEN Sopola pitkän perentain uamún’ mäntii rippi-kirkkoo, sinne pit´ männä koko pere kerrallaa, kuka jo ol´ käynt p:as, SKU Malkkila sit ko olet käynt p:as, sanottii aika-pojaks, putel viinaa täyty sit ostaa pojil, sit olit joukkoohe terve tullut

parantaa v
ravitsema, parandama, SPA Korpisalo kuś p. leikkuu-huavan, ois ämmäin elois, hiä ois p:aant: sulkeent, salpánt huavat, hiä p:s leinin ja kaiheet p:s silmist!, KPR Tihkovitsa kaura-ruumenii ja heinän-komuloi hautomaa panniit ja paransiit läsivii, VEN Sopola ämmä paljo parans ihmisii, kärmekii ko pist, ni hiä kaik senkil luvun luk´ ja parans - toine ihmine osajaa kaikellaisii p., kasvaa se korpa ihmisel, hiä senkí parans, hiä vua luk´-luk’, SPA Korpisalo ota konnan-hytelmäl pese silmäis ja kiä’ét ja jalat - se p., KUP Orava joska Jumala ei paranna - eivät ämmätkää paranna, vua kel on annettu sellane kyky Jumalan voimal p.!, KPR Tihkovitsa Katriina-ämmäst sanottii kyläl mudraja babka - hiä osas ruavait ja naisii p., ol´ metka naine!, miehetki tultii hänelt kysymää, kons pit´tää hirsii hakata, jot sinne ei koit miä, Katriina-ämmä käi ruoholoi kopittammaa, pań putskoi ja vihtoloihe luhin räystäähe kuivumaa, ain sano mitä-ni oikein viksii

paska s
pask, kulta kiiltää kujan nurkass, p. ei aian piäskää (snl), kiä’ét paskass - suu voiss (snt), ROP lehmä ain huiluis jot silmätkí ol' kaik loakatut p:al, VEN Sopola alkuit sit katsoo pritanuloin luatuu, äit´ sit sannoo jot a voi-voi ko meim Matti tallaas lehmäm paskaa (häätap), SPA Korpisalo läksin liävän kautta ja sanoin Uapollein älä tallo vua lehmän p:ahe! mie en hirviint sinnuu laskee etukautta - miuv vanhemmat kuuloot (tapakult) , VEN Volosla älä p:a pöyhötä, jot ei haiso (snt)

piippu s
piip, p:n-perät, p:n-varsi, p:n-kontra - piibupigi, SPA Korpisalo äijäin pan' p:un hampaihe, ot’ tupakkaa ja pan' p:un täytee, pan' valkian palamaa p:uhe ja polt', ko hammast kivist, ei arstíl konsaa mänty, pantii maitoo suuhu, pantii jootaa, sit p:n-kontraa pantii piäl (knslääk)

pilkallaa adv
pilgates, pilkamisi, SPA Holopitsa venäläine sannoo p. eta tsuhna idjot!, a myö-ta olemma suomalaisii - finny

pistyy adv
püsti, SPA Holopitsa hiä nost kätteesä p. ja sano rakas Taivaalline Isä, mie jo praikaa tulen!

pitkä adj
SPA Hinkkala otettii arpaa: annettii kaks lyhhyy ja yks p. arpaa, KUP Seropitsa p. ikä on eletty, nyt rukkilen, jot Jumala jo ottais kiireempää pois, SPA Holopitsa niä enkeliit ol´liit niim p:i, sorjii ja nuorii, jot hiä pań kiä'ét ristii, ja ne lensiit, KUP P-Kikkeri kyl se miun aimain on olt p., SPA Anttu-poika vaihtulaine / kapus p:ä honkaa (knsl), TUU itku pitkästä ilosta, pieru kavvan nauramisest, KUP ei niim p:ä päivää, ettei iltaa tulis (snl)