wään <wääni, wääni, wäänide, wäänisid ja wääna>
wäänak
<ak wäänaku, wäänakut, wäänakute, wäänakuid> wäänakas
<kas wäänaka, wäänakat, wäänakate, wäänakaid> ‣ kõverik, painduv; väänik
("Väike murdesõnastik" 1996)
wäänama
<ama_2 wäänan, wäänasin, wäänas, wäänaku, wäänaw, wäänanud, wäänata, wäänaja, wäänatama, wäänatakse> wäänd <wäänu, wäändu, wäändude, wäändusid>
‣ vään
Kommentaar: väänak, kõverus
("Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat" 1925–1937)
wäändima
<dima_2 wäändin, wäändisin, wäändis, wäändigu, wäändiw, wäändinud, wäändida, wäändija, wäänitama, wäänitakse> ‣ väändima, pöörduma
(Saareste)
wäändus
<dus wäänduse, wäändust, wäänduste, wäändusi> ‣ väändumine, vääne
("Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat" 1925–1937)
wääne <wäände, wäänet, wäänete, wäändeid>
wääni
näide: kääni ja wääni
‣ loogeldes, käändude ja väändudega
("Väike õigekeelsus-sõnaraamat" 1945)
wäänik
<ik_2 wääniku, wäänikut, wäänikute, wäänikuid> wääniline
<line wäänilise, wäänilist, wääniliste, wäänilisi> wäänitama
<tama_1 wäänitan, wäänitasin, wäänitas, wäänitagu, wäänitaw, wäänitanud, wäänitada, wäänitaja, wäänitatama, wäänitatakse> ‣ väänduma panema, painutama
("Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat" 1925–1937)
wäänitus
<tus wäänituse, wäänitust, wäänituste, wäänitusi> ‣ väänamine, painutamine
("Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat" 1925–1937)
wäänlema
<lema wäänlen, wäänlesin, wäänles, wäänelgu, wäänlew, wäänelnud, wäänelda, wäänleja, wääneldama, wääneldakse> wäänlik
<lik wäänliku, wäänlikku, wäänlikkude, wäänlikka> ‣ Kommentaar: tõenäoliselt tähendas 'käänuline'